Lue keskustelun säännöt.
Olen huolissani naapurin vekarasta
28.09.2008 |
Naapurissa on 5-vuotias poika, "jani" joka viettää enimmäkseen aikaansa sisällä. Jani käy ulkona keskimäärin joka toinen päivä ja silloinkin ainoastaan vanhempiensa tai isovanhempiensa seurassa. Ikätovereita pojalla ei ole.
Viime viikolla Jani oli pallokentällä potkimassa mummonsa kanssa palloa ja itse olin lasteni kanssa ulkona. Näin Janin katselevan meidän lasten leikkejä haikein ilmein. Sanoin sitten omalle saman ikäiselle pojalleni, että käy hakemassa Jania leikkimään, että varmaan poika haluaisi leikkeihin mukaan. Minun lapseni kävi hakemassa Jania ulos omalle pihalle mutta poikaa ei päästetty leikkimään.
Olen hieman huolissani pojasta, sillä hän on aika paljon ikätovereitaan jäljessä jo motorisella tasolla. Tarkemmin en ole tietenkään päässyt tarkastelemaan mutta olin erittäin hämmästynyt kun kuulin, että hän on minun poikani kanssa saman ikäinen. Minusta ei ole normaalia jos vain vanhemmat ja mummot ja pappa ulkoiluttavat lasta eikä lapsi saa tehdä mitään yksin tai ilman valvontaa. Mitä pojan vanhempiin tulee, hänen äitinsä on oikein mukava thaimaalainen nainen mutta hänen isänsä on sosiaalinen jöröjukka eikä puhua pukahda jos pihalla tulee vastaan tai häneltä kysyy jotain. Äiti vaikuttaa ihan normaalilta mutta tuntuu olevan aika alistettu perheessä ja sulkeutuu heti kun hänen miehensä ilmestyy näköpiiriin.
Mitä ihmettä tässä voisi tehdä vai eikö kuulu mulle?
Kommentit (12)
Ehkä se olen sitten minä joka olen sekopäinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kavereita on kyllä, mutta jos poika leikkii heidän kanssaan ulkona niin minä olen siellä myös. Älä huolehdi toisten asioista, ap. Voi olla että koulussa poika on se kiltti ja mukava, joka saa kavereita, ja sinun lapsesi ovat valvomattomana oppineet riehumaan niin, ettei heidän seurassaan kukaan viihdy.
ei meidän pian 5-vuotias ainakaan pääsisi vielä vieraalle pihalle, ja ulkoilee vain perheemme kanssa.
En pidä tätä lainkaan outona. Jopa 8-vuotiaamme ulkoilee vielä pääasiassa perheen kesken. Kavereilla kyläilyt sitten erikseen.
Jos näet että poika on motorisesti jäljessä, näen vielä isomman syyn siihen, miksi häntä ei päästetä vieraiden mukaan.
Itse en päästä 6 vuotiasta lastani pihalle leikkimään ilman minua tai miestäni.
Syy on se, että hän on lievästi kehitysvammainen ja hyvin vahdittava. Lähtee omille teille, ei pelkää liikennettä, joten hän on hyvin tapaturma- altis ja saattaa siis kadota omasta pihasta mihin vain.
Meillä on kanssa oudot naapurit. Kaiket päivät ne luuhaa tuossa pihalla eikä käy koskaan missän. Me käydään lapsen kanssa aina jossain. Harrastuksissa, teatterissa, ravintolassa, konserteissa jne. Tavataan ystäviä meillä tai niillä tai kahviloissa. Jos joku vetäisi johtopäätöksensä siitä, mitä me tuossa pihalla vietetään aikaa, voisi sanoa että lapsemme ei ole koskaan ulkona eikä hänellä ole koskaan kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä perhe asuu seinänaapurissamme ja kun poikaa "ulkoilutetaan" hänen ihossaan ollaan koko ajan kiinni. Itse olen lasten kanssa päivittäin ulkona mutta yleensä istun penkillä ja annan lasten touhuta omiaan. Yksi pyöräilee, toinen piirtää katuliidulla ja kolmas ehkä keinuu. Vahdin sen verran ettei kukaan loukkaannu.
Minun lapsillani on ikätovereita jotka tulevat myös joko pihaan leikkimään tai välillä leikkivät meillä sisällä. Naapurin pojalla ei ole lainkaan kavereita kun ilmeisesti kavereita ei suvaita. Hyvä kun olette vastanneet. Ehkä minun pitää ajatella että olemme itse jotakin poikkeavia.
ap
Meillä on 5,5- vuotias autistinen poika, jolla on myös adhd. Ulkoisesti hänestä ei huomaa, että on mitenkään erilainen. Häntä on pakko vahtia koko ajan, koska hänellä ei ole vaarantajua ja hän karkailee. Moni katsoo puistossa ihmisessään, että onpa hysteeriset vanhemmat kun jouksevat koko ajan perässä. Ongelma on siinä, että jos poika karkaa hän ei osaa kertoa kuka on (ei siis osaa puhua) ja ei reagoi omaan nimeensä. Mutta noita asioitahan ei ulkopuolinen mitenkään voi tietää.
Erityislapsia on monenlaisia ja kaikki vammat eivät näy päälle päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsesi on aivan kuin minunkin ja ei se vamma tosiaankaan näy ulospäin.
naapureille pihaleikeissä tai miksei leikkipustossaki, kun joku lapsi vaikka puhutelee lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kuulostaa minusta ylisuojelemiselta, jos ei pääse mukaan naapurin leikkeihin, kun on kuitenkin valvomassa aikuinen. Mutta jokaisellahan on oikeus suojella lastaan juuri niin paljon kuin kokee tarpeelliseksi. Ei siis kuulu naapurille, mutta kuulostaa omituiselta. Eri asia on, jos kyseessä on erityislapsi tms. Kaikki ongelmat ei ny päälle päin, ja siksi ei toisten asioilla kannata vaivata päätään. Kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee.
Hän käytti tuttia ja istui rattaisssa hyvin kauan ja siksi olinkin ihan ällistynyt kun kuulin lapsen oikean iän. Luulin esimerkiksi, että kyseessä oli kaksivuotias silloin kun poika oli neljä.
Minusta ihan luonnollista että 5-vuotiaita vahditaan mutta tätä lasta vahditaan kuin vasta kävelemään oppinutta 1-vuotiasta. Siis kävellään perässä ja ohjataan koko ajan. Se ei ole minusta normaalia. Mutta näytän olevan aika yksi tämän mielipiteeni kanssa.
Olen hyvin paljon jutellut pihalla pojan äidin kanssa ja pidän hänestä. Minusta hän vaikuttaa ihan tavalliselta naiselta. Keskustelu on kuitenkin aika rajallista, sillä nainen osaa englantia vain auttavasti. Kuten sanottu, kun perheen isä ilmestyy näköpiiriin, äiti sulkeutuu. Ihan kuin verhot vedettäisiin ikkunan eteen. Silloin kun isä on kotona, myös äiti pysyttele visusti neljän seinän sisällä.
ap
ilman valvontaa, päinvastoin outoa jos on.