En voi uskoa itseäni!

Meillä on ollut avio-eropuheita ja aikeitakin noin kuukauden päivät, johtuen mm. rahatilanteesta, luottamuspulasta, sairauksista jne.

On " tapeltu" lasten huoltajuudella ja jopa sillä kumpi olisi parempi ottamaan suuremman vastuun. Pahimpina hetkinä, olen uhannut viedä lapset " salaa" ja karata hetkeksi pois.



Tänään sitten mies lähti hakemaan lasta koulusta, toinen lapsista mukanaan. Heitä ei alkanut kuulua yli kahteen tuntiin, yritin soittaakin pari kertaa, mutta ei vastannut.

Sydän alkoi hakata ja pelkäsin pahinta: mies olisi vienyt lapset, niinkuin itse olin uhkaillut.

Juuri kun lähdössä hätää ja vihaa sielu täynnä ensin etsimään heitä ja sitten ehkä soittanut jopa poliisille, tulivatkin kotiin.



Mukana oli ISO kukkakimppu, lahjoja, joita lapset olivat ostaneet omilla rahoillaan sekä lahjakortti mieheltä sekä kauneushoitolaan että huomiselle päivällinen kaupungin parhaimmassa ravintolassa.



Minulla on tänään synttärit ja purskahdin itkuun. En uskaltanut tunnustaa pelkoani, mutta kyllä hävettää :-(´´