Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka eivät kykene edes vierailemaan lapsuudenmaisemissa?
07.03.2026 |
Otsikko on varmaan hölmö, kun en oikein tiennyt miten sen tekisin. Anyway:
Muutin Oulusta pois 80-luvulla. Syynä uskonnollinen perhe ja muutenkin koko kaupungin ilmapiiri. En ole käynyt kertaakaan Oulussa lakkiaisten jälkeen, enkä käy. En pysty. Jopa junan pysähtyessä Oulun asemalle pitää pitää silmät kiinni ja tasata hengitys. Tulee niin mieleen ne ahdistavat seurat ja hoitokokoukset, joissa sukulaiset ulisi ja pyörtyili, alkkikset kusemassa Pekurin nurkalla ja avoin huumekauppa keskellä päivää. Ja se ahdistus, kun kaupungissa kaikki tuntevat kaikki ja juorut leviävät.
Välit perheeseen ovat kärsineet ihan älyttömästi, mutta olen pitänyt pääni. Vanhempiini en ole ollut missään yhteydessä yli 40 vuoteen. Täällä pk-seudulla on vapaus, niin mulla kuin mun lapsilla ja lastenlapsilla. Onneksi täällä asuu muutama, vl-liikkeestä eronnut sisarus ja sukulainen perheineen, niin ihan ilman verkostoja en ole ikinä ollut. Tuntuu, että täällä linnutkin laulavat kauniimmin ja luontokin paljon enemmän läsnä kaupungissa mitä pohjoisessa.
Onko joku muu tehnyt saman ratkaisun kuin minä?
Kommentit (9)
Olen itsekin Oulusta (valitettavasti asun siellä vielä) ja tunnistan tuon juoruilun ja suvaitsemattomuuden. Erityinen oululaisten erikoisuus on toisten ihmisten toljottaminen leuka lattiassa samalla sormella osoittaen. Itsellä ei riittänyt rohkeus irtiottoon. Yritän olla mahdollisimman näkymätön kaupungilla ja töissä, etten saisi tuijotuksia osakseni ja juorukelloja kilkattamaan.
Hyvä sinä ap kun lähdit! Kaikkea ihanaa sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulu on muutenkin paska paikka ja ihmiset hönöjä.
Oulu on paska kaupunni. Pääsin pois ja en ikinä mene takaisin.
Pystyisin, mutta sain vihdoin katkottua viimeisetkin juuret toisenkin vanhemman hautaamisen ja kämpän myymisen jälkeen. En aio kyseisellä paikkakunnalla käydä kuin erikseen kutsuttuna korkeintaan.
Olen kotoisin Kainuusta. Muutin peruskoulun jälkeen pois. Käymme vanhempieni luona pari kertaa vuodessa, mutta asuvat niin korvessa, että ei siellä oikein muihin ihmisiin törmää. Sukuni on ev.lut. mutta hyvin uskovaista porukkaa, lapseni on tuomittu helvet tiin jo heti, koska ei ole kastettu. Avioliitto mieheni kanssa ei ole oikea, koska emme ole saaneet jumalan siunausta. Peruskoulu oli täyttä hel vettiä fyysisen ja henkisen väk ival lan vuoksi. Opettajat kohauttelivat olkapäitään. Ne, ketkä ovat sinne jääneet, ovat jumahtaneet eivätkä ymmärrä erilaisia ihmisiä. Jos joku on joskus nähnyt jonkun jossain, kohta siitä tietää kaikki. Haukutaan muita juoruilijoiksi, vaikka itse ollaan ihan samanlaisia.
Traumoja on jäänyt muistakin paikkakunnista, koska olen kaikkialla aina se erilainen, ja sitten kun olen kasvattanut suojakuoren, minua pidetään ylpeänä. Yhteisöllisyyttä olen löytänyt omasta perheestäni: aviomies on hyvin kaltaiseni, kuten lapsemmekin, mutta myös harmittaa: sitä toivoo lapselleen parempaa elämää, mutta saako sellaista ihminen, joka on kuin minä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oulu on täynnä negatiivista ilmapiiriä. Kuvailit ap tosi hyvin Oulua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No pystyn kyllä vierailemaan mutta jotain outoa siinä kyllä aina on. Koko kylä tuntuu ihan miniatyyriltä.