"Kaipaatko" mitään korona-ajasta?

Käsidesin olisi hyvä olla nykyäänkin käytössä ja maskien sairailla jotka liikkuu kodin ulkopuolella.

Itse kaipaan ekan kevään yhteisöllisyyttä. Ihmiset keksi kaikkea kivaa piristystä kuten laittoi nalleja ikkunoihin

Ainakin sitä kaipaan, että sai olla rauhassa kotona. Ilman, että pyydettiin kokoajan tulemaan jonnekkin.

Parin viikon ylimääräisen loman sai, jos altistui. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä kun ihmisiä vi#utti kun en ollut lammas ja käyttänyt maskia.

Uniikki lumihiutale kanssamme. <3

Vierailija kirjoitti:

Käsidesin olisi hyvä olla nykyäänkin käytössä ja maskien sairailla jotka liikkuu kodin ulkopuolella.

 

Itse kaipaan ekan kevään yhteisöllisyyttä. Ihmiset keksi kaikkea kivaa piristystä kuten laittoi nalleja ikkunoihin

Ne maskit auttaa oikeasti myös välttämään sairauksia, vaikka sairastuneet ei niitä käyttäisivät. Kannattaa siis rohkeasti uskaltaa itse laittaa kasvoille, jos haluaa pysyä terveenä.

Kaipaan maskiaikaa koska silloin koin ekaa kertaa sen, että muut ihmiset kohtelee normaalisti ja on mukavia. Ensin se oli tosi outoa, sitten mukavaa ja sitten se maskiaika olikin ohi ja taas kaikki suunnilleen kavahtaa kun kohtaavat minut.

Välillä kaipaan maskeja. Ei koskaan tarvinnut edes meikata ihmisten ilmoille mennessä, sen kun laittoi maskin naamaan. Pipo vielä päähän, niin ei tarvinnut tukkaakaan kammata. 

tuli syötyä terveellisemmin, kun ei viitsinyt käydä kebabpaikoissa.

nyt on taas vähän roskaruoka alkanut maistua

Introvertin kulta-aikaa oli se :) 

Vierailija kirjoitti:

Parin viikon ylimääräisen loman sai, jos altistui. 

Sehän oli tosiaan vielä ihan palkallista aikaa, eikä töihin saanut mennä, vaikka olisi halunnutkin (harvapa sitä toki todellisuudessa tuntui haluavan), mikä tuntuu nyt aivan käsittämättömältä lusmuilulta, kun osa tuntui suorastaan haluavan itselleen vähintään altistumisen ja myöhemmin sitten jopa sen taudinkin saadakseen lomaa.

Vierailija kirjoitti:

Kasvomaskit ja käsidesit voisivat olla epidemiakausina käytössä edelleenkin, oikein käytettyinä. 

Eihän niiden käyttöä ole kielletty. Minä käytän. En välitä siitä, vaikka moni töllöttääkin.

Kaupassa oli rauhallista, käsidesiä käytettiin oikein, etätyö.

Ei tarvinnut kätellä ihmisiä. Ja jengi ei tungeksinut ihan kiinni. Ah. 

Vierailija kirjoitti:

Teattereissa oli katsojana mukavasti tilaa ja näkyvyys hyvä, kun joka toinen paikka jätettiin tyhjäksi.

Sinänsä aika huvittavaa. Mitä se nyt auttoi? Liian lähekkäin oltiin kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan sitä, että päiväkotiin ei todella otettu sairaita lapsia sisään 😬 nyt joka toisella kuumetta ja räkä poskella, kun hoitoon raahataan sairastuttamaan kaikki. 

Minä kaipaan sitä aikaa kun ne räkäiset lapset jätettiin kotiin. Joku päivä olin kaupassa ja lapsi aivasti niin että isot räkäklimpit tuli sieraimista ja mietin, että eipä tuollaista näkynyt korona-aikaan.

Meillä oli duuni kiinni useamman kuukauden, kun asiakaskunta koostui 70+ ikäihmisistä. Tammi-helmikuut palkatonta lomaa kolmena vuonna peräkkäin, plus lakisääteiset. Kyllä kelpas, vaikka niukasti säästöillä elelin. 

Muutenkin duunissa oli todella hiljaista, kun osa vakkareista ei sitten uskaltanut tulla "päiväkerhoonsa". Nautin siten töissä olostakin, kun ei ollut hälinää ja asiakkaita vaan puolet normaalista. Oli aikaa olla ja tehdä juttuja. :)

On kyllä suuri ihme, että firma pysyi taloudellisesti pystyssä tuon kaiken jälkeen. 

Lähihoitajana töitä sai painaa niin paljon kuin jaksoi. Kukaan ei tullut nillittämään ylitöistä, pikemmin pyydettiin, että voitko vielä jäädä. Hyvä porukka töissä, kuin kavereiden kanssa olisi hengannut, joten siellä viihtyi. Vapaapäivät vietin töissä rekryfirman kautta, kun pomot sanoi, että huomenna pidät vapaan. 19 päivää oli pisin putki töissä. Palkkalaskelmat teki iloisiksi. 

Muutin sinä keväänä ensiasuntooni pienestä vuokraluukusta. Muutto oli 13.3.-20. Asunto vieläpä sijaitsi ihanien ulkoilureittien lähellä toisin kuin aiempi kämppä. Kotoilin, sisustin ja ulkoilin sydämeni pohjasta. Etätöitä ei mun alalla pääosin pysty tekemään mutta aiemmin oli vallinnut kulttuuri että töihin mennään sairaanakin. Nyt jostain pienestä kurkun karheudestakin kuului jäädä kotiin. Korona oli sinä keväänä mulle jonkinlainen erityismielenkiinnon kohde kuten varmaan monille muullekin. Mielenkiinnolla seurasin tartuntalukuja ym. uutisia ja nautin tunteesta että saan elää historiallista poikkeusaikaa. 

Maskia käytän edelleenkin töissä jos hoidan infektio-oireista potilasta joten luulisi että korona-ajan maskit ei olisi olleet ongelma, mutta jostain syystä etenkin kaupassa käynti maski naamalla oli hirveää. Viimeistään ostoksia pakatessa alkoi usein tuntua, että saan paniikkikohtauksen enkä saa henkeä. Niin että sitä kulttuuria en kaipaa, toisin kuin jotkut muut tässä ketjussa. 

Korona-ajasta kaipasin väljyyttä ja ihmisten vähyyttä, nyt joka paikka täynnä porukkaa, yskiviä, köhiviä, räkiviä vieri viereen, vieri vieressä...tyhjyys takaisin !

Niin no, eihän nykyajan suomalaiset edes uskalla puhelimeen vastata, joten onhan tuosta lyhyt matka haluun peittää omaehtoisesta naamansa toisten katseilta  poikkeustilaksi kutsutun ajan jälkeenkin.