Lue keskustelun säännöt.
Oikeestaan nuoruutta ollut ollenkaan
04.03.2026 |
Siinä mielessä kuin nuorilla on nyt ja viime vuosikymmenet ollut. Se oli semmosta eloonjäämistaistelua kun 60-luvun alussa lähti 15-vuotiaana lähimpään kaupunkiin töihin ja kimppakämppään. Nuoruus oli myöhään kakskymppisenä kun pahimmasra sopeutumisesta pääsi ohi mutta sitten alkoikin aikuistuminen ja avioliitto.
Ei olisi tullut mieleen olla "nuorisoa" kolmikymppisenä kuten nykyisinnvielä ollaan.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykylapsilla taas ei ole lapsuutta ollenkaan. Jo alakoululaiset dokaavat ja polttavat tupakkaa ja yrittävät näyttää kovanaamoilta.
On aika järkyttävää. Tuttu sosiaalityöntekijä sanoi nuorimman olleen 12 v jolle on kirjoittanut sitoumuksen vieroitushoitoon. Ei nimeä tms. Eri kaupunkikin kuin missä asun.
Tuntuisi kauhealta päästää oma lapsi kouluun. Lapsi lähtee kouluun kilttinä ja viattomana mutta muutamassa vuodessa muuttuu kiroilevaksi ja väkivaltaiseksi öykkäriksi, joka maleksii päihtyneenä tupakka suussa, kun on saanut koulussa vähän vaikutteita.
Miten nyt kukakin halusi elämänsä elää. Isäni ja äitini muuttivat synnyinpitäjästään maaseudulta yhdessä opiskelemaan parikymppisenä. Ehtivät sitten asua yhdessä, valmistua, tehdä töitä ja matkustella vuosikausia, ennen kuin minä synnyin heidän ollessaan kolmekymppisiä vuonna 1970.
Tiedän toki, että moni valitsi elää toisin, mutta mikään pakko se ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt kukakin halusi elämänsä elää. Isäni ja äitini muuttivat synnyinpitäjästään maaseudulta yhdessä opiskelemaan parikymppisenä. Ehtivät sitten asua yhdessä, valmistua, tehdä töitä ja matkustella vuosikausia, ennen kuin minä synnyin heidän ollessaan kolmekymppisiä vuonna 1970.
Tiedän toki, että moni valitsi elää toisin, mutta mikään pakko se ei ollut.
Ai ettei ollut pakko mennä töihin? Olin kyl 26 kun esikoinen syntyi etten mikään teiniäiti.
He ovat olleet 60-luvun etuoikeutettuja nuoria nuo vanhemoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt kukakin halusi elämänsä elää. Isäni ja äitini muuttivat synnyinpitäjästään maaseudulta yhdessä opiskelemaan parikymppisenä. Ehtivät sitten asua yhdessä, valmistua, tehdä töitä ja matkustella vuosikausia, ennen kuin minä synnyin heidän ollessaan kolmekymppisiä vuonna 1970.
Tiedän toki, että moni valitsi elää toisin, mutta mikään pakko se ei ollut.
Ai ettei ollut pakko mennä töihin? Olin kyl 26 kun esikoinen syntyi etten mikään teiniäiti.
He ovat olleet 60-luvun etuoikeutettuja nuoria nuo vanhemoasi.
Mikä heistä teki etuoikeutettuja? Olivat ahkera ja tekivät töitä opintojensa ohessa, että pystyivät rahoittamaan elämänsä. Isälläkin oli viisi sisarusta, joten kotoa ei paljon apuja tullut. Eikä äiti saanut pientilallisilta vanhemmiltaan sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt kukakin halusi elämänsä elää. Isäni ja äitini muuttivat synnyinpitäjästään maaseudulta yhdessä opiskelemaan parikymppisenä. Ehtivät sitten asua yhdessä, valmistua, tehdä töitä ja matkustella vuosikausia, ennen kuin minä synnyin heidän ollessaan kolmekymppisiä vuonna 1970.
Tiedän toki, että moni valitsi elää toisin, mutta mikään pakko se ei ollut.
Ai ettei ollut pakko mennä töihin? Olin kyl 26 kun esikoinen syntyi etten mikään teiniäiti.
He ovat olleet 60-luvun etuoikeutettuja nuoria nuo vanhemoasi.
Mikä heistä teki etuoikeutettuja? Olivat ahkera ja tekivät töitä opintojensa ohessa, että pystyivät rahoittamaan elämänsä. Isälläkin oli viisi sisarusta, joten kotoa ei paljon apuja tullut. Eikä äiti saanut pientilallisilta vanhemmiltaan sen enempää.
Mutta velkaa ei tarvinnut tehdä? Minulla aina ollut käsitys ettei iläluokkani yliopisto-opiskelihat tehneet hanttitöitä sivussa tai edes kesäisin töitä. Ehkeivät enää lakki päässä kulkeneet.
Kotikylässä oli paljon huviloita, suellä niuden nuoret kesät polskivat järvessä. Pitivät pirskeitä huviloilla ja välillä kävivät tanssilavoilla naureskelemassa työläisnuorillem
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt kukakin halusi elämänsä elää. Isäni ja äitini muuttivat synnyinpitäjästään maaseudulta yhdessä opiskelemaan parikymppisenä. Ehtivät sitten asua yhdessä, valmistua, tehdä töitä ja matkustella vuosikausia, ennen kuin minä synnyin heidän ollessaan kolmekymppisiä vuonna 1970.
Tiedän toki, että moni valitsi elää toisin, mutta mikään pakko se ei ollut.
Ai ettei ollut pakko mennä töihin? Olin kyl 26 kun esikoinen syntyi etten mikään teiniäiti.
He ovat olleet 60-luvun etuoikeutettuja nuoria nuo vanhemoasi.
Mikä heistä teki etuoikeutettuja? Olivat ahkera ja tekivät töitä opintojensa ohessa, että pystyivät rahoittamaan elämänsä. Isälläkin oli viisi sisarusta, joten kotoa ei paljon apuja tullut. Eikä äiti saanut pientilallisilta vanhemmiltaan sen enempää.
1940 syntyneelle oli jo etuoikeus jostain maaseutupitäjästä päästä oppikouluun. Onet kuitenkin vankasti aikuinen, tietoa pitäisi olla.
Anteeksi virheet. Kirjoitan selällään sohvalla kännykän näppäimistöllä. Ilman ennakoivaa syöttöä.
Ajatella🙄