Lue keskustelun säännöt.
Ystävä vastasi viestiin muutaman kuukauden viiveellä
04.03.2026 |
Ystävä, jonka olen tuntenut noin 10 vuotta vastasi viestiin muutaman kuukauden viiveellä. Mitä tästä pitäisi ajatella?
Ollaan tunnettu yli 10 vuotta. Ei olla pidetty kovin tiiviistii viime vuosina enää yhteyttä, mutta pidetty kuitenkin.
Kyselin viime vuoden puolella kuulumisia. Kun en saanut vastausta, kysyin viikon perästä vielä uudella viestillä, onko kaikki ok, mutta hiljaista oli. Viestit meni toimitustietojen mukaan kuitenkin perille, joten ajattelin, ettei ystävä halua enää pitää yhteyttä.
Nyt tuli kuitenkin viesti ja pahoittelut, että kesti vastaamisessa. Ystävän elämä oli ollut murroksessa ja hektistä, mutta eikö olisi kohteliasta laitttaa vaikka yhden lauseen viesti tyyliin "Nyt on tosi kiireinen ja stressaava elämäntilanne. Palaan sullepäin kun pystyn/jaksan." Onko tämä liikaa vaadittu? Se, että "olen ollut kovasti hänen ajatuksissaan" ei hirveämmin lohduta sen jälkeen, kun on ollut muutaman kuukauden epätietoisuudessa ja oikeastaan tehnyt jo surutyönkin hyljänneen ystävän tiimoilta.
Sanoin asiasta ystävälle ja sain paljon selityksiä miksei ole pystynyt irroittamaan "minuuttia viestin laittamiseen" tässä välissä. Tuntuu, ettei hän osaa oikein asettua toisen asemaan.
Tämä on nyt toinen ihminen, jolle on näköjään ok olla vastaamatta kuukausiin mitään (!), jos siltä tuntuu ja palata myöhemmin jatkamaan juttua, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Siihen ensimmäiseen katkaisin välit oman mielenterveyden vuoksi jo pitkä aika sitten. Ja ei, en pommita viesteillä usein tai roiku toisessa, että siitä tässä ei ole kyse.
Miten te olette toimineet/suhtautuneet vastaavissa tilanteissa?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
SinäSinäSinä pahoitit mielesi kun kriisissa oleva ystäväsi ei vastannut heti. Tiedätkö mitä on olla tilanteessa missä ei vaan jaksa mitään? Et ole ystävä, olet syyllistäjä, häpeä!
No, ei hän tiedä. Mutta siis, hän kuuluu niiden ikinuorten joukkoon, joille ystävä on turvan lähde, ei joku jolle olla turvallinen itse. Olen itsekin ollut vähän sellainen, ja kyllähän se hävettää näin aikuistuttua. Samalla olen päätynyt niiden joukkoon, jotka eivät saa vastattua. Vanha ystävä otti yhteyttä, tavattiin pikaisesti ja sen jälkeen hän on laittanut joulun ja uudenvuoden toivotukset. En ole saanut vastattua niihin, ja tuskailen asiaa toistuvasti. Mutta ei ole oikea hetki koskaan laittaa viestiä, koska en ole oikeasti mielentilassa, jossa selviytyisin mahdollisesta keskustelusta, joka siitä seuraisi. Hän ei ole syyllistäjä, mutta tiedän hänen olevan huolestunut. En tiedä, kestänkö hänen lämpöäänkään juuri nyt. Tarvitsen voimani selviytymiseen. Kiitos keskustelusta, se sai minut hahmottamaan tilanteeni, koska olen syytellyt itseäni vastaamattomuudestani. Pidän hänestä ja olisin mielelläni tekemisissä, mutta on ollut niin raskaita vuosia, etten tiedä edes sitä, mikä henkinen kuntoni tällä hetkellä on. Olen ihan hemmetin väsynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kriisitilanteessa ei ekana ole mielessä kuulumisten tekstailu. Kaikenlisäksi juuri sillä hetkellä jos on todella paljon muuta mielenpäällä, voi olla hetki , kun lukee viestin ja ajattelee, että vastaan tähän kohta, mielessä sitten painaa niin monta asiaa, että helposti voi siinä tilanteessa unohtua, että joku laittoi viestin.
Nykyään kun on niin kauhea shokki, jos viestiin ei vastata nyt ja heti. Toki, jos on jtn kiireellsitä asiaa, voi hieman ärsyttää se, jos esim. viikkoon siihen saa vastausta. Mutta silloinkin voi sitten ottaa itse yhteyttä, ja kysyä, että tuliko viesti edes perille. Omassa elämässä olen ainakin itse oppinut, että kiireettömissä viesteissä vastaa kun vastaa, jos ylipäänsä vastaa.
Hänellä on voinut olla todella vaikea tilanne elämässään, jota hän ei ole halunnut selitellä ja vastaaminen on vain jäänyt, kun mielessä on ollut kaikkea muutakin. Nyt hän kuitenkin vastasi sekä pahoitteli, joten ei hän sinua ollut unohtanut kuitenkaan. Itsekin totesit viime vuosina yhteydenpitoa olleen harvakseltaan eli ette enää muutenkaan olleet niin läheisiä kuin kenties joskus aiemmin olitte. Ehkä kannattaa suhteuttaa se oma mielipaha siihen.
Olet törkeä.