hmm.. tänään ulkona tapahtunutta
Kävelin lapseni kanssa ulkona tietä pitkin, kun mun olkapäälle laskeutui käsi.
Hän sanoi, että on usein katsonut mua ja lasta. Ja jotenkin minusta on tullut rakastava ja lämmin tunnelma. IHminen johon hän haluaisi tutustua.
Juteltiin siinä jonkun aikaa, ja tämä henkilö pyysi, että lähdettäisiinkö me lähihuoltoasemalle vaikka kahville, hänellä niin vähän vaatetta.
Ja me lähdetiin. Juotiin kahvia niin tämä henkilö alkoi hipelöidä mua ja sanoi, että olen hänen unelmansa. Jotenkin niin lämmin ja ainut laatuinen.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun nainen lähentyi minua!
Sanoin, että voimme jutella kun yhteen törmätään, mutta muuta en ole halukas tekemään.
Kommentit (15)
jotenkin " pelästyin" tapahtunutta.
minulla on muutama kokemus ollut naisten kanssa. Ja ne ovat olleet aivan ihania kokemuksia. Mutta tämä tuli niin yllättäin -ap-
älä nyt ainakaan kerro missä asutte, vai onkohan hän jo seuraillut teitä kotiinne asti joskus? Kauanko on kytännyt teitä, kysyitkö kahvilla?
Avohoitoa epäilen minäkin, vähän liian varhain aloitettua tai hoito epätasapainossa :/
että saattaa ollakin, että on tarkkaillut -ap-
etkö tullut kysyneeksi? En usko että mistään kovin kaukaa teitä seurailee,
sinuna en lähtisi hänen kanssaan enää kahville, en ainakaan ottaisi lastani mukaan. Tiedä minkä pakkomielteen kehittää vielä " rakastuessaan" palavasti sinuun :/
vaikka samalla tunnen oloni hyvin imarrelluksi.
Ja lapsen kanssa lähditte vielä moisen matkaan?
Kamalia kokemuksia, varsinkin kähmintäyritykset. En tiedä mikä minussa sitten niin kiinnosti, vissiin hullunkiilto omissakin silmissä.
Oma kommenttini oikeassa samassa tilanteessa olisi: jos vielä teet niin tai tulet lähellemme teen rikosilmoituksen. Painu v******. Terv. akateeminen kaupunkilainen äiti. Töiden pariin, siis,,,
eräs puolituttu mies tuli juttelemaan mulle kaupan pihalla, ei olla nähty pitkään aikaan, kun olen häntä yrittänyt vältellä. Hän on ihastunut minuun, ja mua ei oikein kiinnosta. Kun tulin kaupasta, menin suoraan autoon, vaikka näin hänen odottavan minua ulkona, hän käveli perässä, mutta lähdin kiireesti, enkä muka ollut huomaavinaankaan. Olen nähnyt tämän miehen pari kertaa ajavan meidän asunnon ohi, liekö sattumaa... sen siitä saa kun on ystävällinen, niin heti luullaan jotain muuta.
ei ole ennen mullekkaan tapahtunut. Nyt sitten tapahtui.
Ajatukset menee ylös ja alas...
Tunnen pelkoa, jotenkin se tuntui hyvältä, ja toisaalta ahdistavalta.
Mulla tapana lähteä uusiin juttuihin mukaan. Ja jotenkin kuitenkin hän vaikutti mukavalta ihmiseltä. Ei miltään sekopäältä tai jtn.
Pitää vaan jatkossa katsoa missä kulkee ja minne kulkee.
Tiedä vaikka on nurkan takana
-ap-