Tamperelainen Maria, 46, havahtui erityisherkkyyteen kymmenisen vuotta sitten

Viime vuosina hän on havahtunut samaan ahdistavaan tunteeseen aina, kun kevät saapuu. Se tuntuu tulevan aina liian aikaisin.

Maalis-huhtikuussa Maria on tämän tästä väsynyt. Lepo ei tunnu riittävän ja palautuminen arjen askareista vaatii normaalia enemmän aikaa. 
Joo hirveän raskasta antaa haastatteluja 🤣

Marialle keväässä pahinta on valo.

Kun kevätaurinko alkaa paistaa maaliskuussa, haluaisin olla vielä talvessa.
👱🏻->

Te-toimisto haluaa kuulla juuri nuo sanat 🤣👌🏼

Patalaiska yhteiskunnan elätti!  Vai että erityisherkkä...niin työlle eritysherkkä.

Oon tainnut ton lukea joskus.

Oon kai itse samanlainen. Kaikki vaan on raskasta, en vaan osaa ja suoriudu niinkuin muut ja ihmettelen, miksi nykyään jokainen haluaa olla niin erilainen ja uniikki ja lokeroida itsensä jonkun erityisyyden nimikkeen Lle, kun itse haluaisin vaan osata olla normaali.

Ei tää kivaa ole. Haluaisin löytää oman juttuni, työn ja omat ihmiset enkä stressata niin herkästi ihan joka asiaa ja häpeän tätä. En vaan tiedä, miten mä pääsen sinne muiden tasolle ja sekaan enkä siinä onnistu kaikesta yrittämisestä huolimatta.

Itse olen erityisherkkä, mutta töitä olen tehnyt koko ikäni. Oireiden kanssa vain pitää pystyä tulemaan toimeen, en ymmärrä näitä lehdissä valittavia ä----m-m-iä. Selkäranka puuttuu, selkäranka on kuin kastemadolla. Itse olen aina ottanut vastuun omasta elämästä, eihän sitä kukaan muukaan tee, tosin olen huomannut, että nykyään on MUOTIA valittaa lehdissä kaikenlaista. Mulla on sitä ja mulla on tätä, kamalan vaikeaa, ei pysty tekemään työtä ja sitä samaa valitusta. 

Suomalaiset ovat velttoa kansaa, ennen ei ollut näin. Oli vain pakko selviytyä. 

Nainen 56 vuotta

Apua. Ei herkkyys ole mikään syy olla käymättä töissä.

Vierailija kirjoitti:

Oon tainnut ton lukea joskus.

Oon kai itse samanlainen. Kaikki vaan on raskasta, en vaan osaa ja suoriudu niinkuin muut ja ihmettelen, miksi nykyään jokainen haluaa olla niin erilainen ja uniikki ja lokeroida itsensä jonkun erityisyyden nimikkeen Lle, kun itse haluaisin vaan osata olla normaali.

Ei tää kivaa ole. Haluaisin löytää oman juttuni, työn ja omat ihmiset enkä stressata niin herkästi ihan joka asiaa ja häpeän tätä. En vaan tiedä, miten mä pääsen sinne muiden tasolle ja sekaan enkä siinä onnistu kaikesta yrittämisestä huolimatta.

 

En mä usko, että se monillakaan on halua olla jotenkin uniikki ja lokeroida itseään, vaan enemmänkin inhimillistä tarvetta selittää miksi ei pärjää samalla tavalla kuin monet muut.

Yhteiskunnan raamit ovat lopulta tosi ahtaat, eikä täällä ole oikein tilaa olla tuottava osa yhteiskuntaa, mutta omalla tavallaan. Vielä kun narratiivi kääntyy aina siihen, että kaikki on yksilön omaa syytä, on luonnollinen tarve selittää miksi muille tavalliset asiat ovat itselle vaikeita. Me olemme laumaeläimiä, eikä kukaan meistä halua tulla suljetuksi laumasta ulos ja siksi haemme hyväksyntää erilaisilla tavoilla.

Ymmärrän häntä.

Vattu mikä luuseri taas. 

Ei ole häpeä olla erityisherkkä. Ei saa syrjiä heitä.

Oireiden pahentuminen keväällä viittaa pikemminkin masentuneisuuteen.

Mä olen tosi herkkä mutta ärsyttää tällaiset jutut. Mä koulussa säikyin kun ope huusi muille. Asiakaspalvel  on ollut vaikeaa mutta nykyisessä suunnittelutyössä pärjään oikein hyvin. Lähinnä mun herkkyys ilmenee säikkyherkkänä ja siinä että kyyneleet ilman itkua tulee mitättömistä asioista. Mulla on poikkeuksellisen hyvä hajuaisti ja kerran olen sähköpalon alun haistanut niin että paikalla olivat saivat sammutettua. Muut eivät haistaneet mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Oon tainnut ton lukea joskus.

Oon kai itse samanlainen. Kaikki vaan on raskasta, en vaan osaa ja suoriudu niinkuin muut ja ihmettelen, miksi nykyään jokainen haluaa olla niin erilainen ja uniikki ja lokeroida itsensä jonkun erityisyyden nimikkeen Lle, kun itse haluaisin vaan osata olla normaali.

Ei tää kivaa ole. Haluaisin löytää oman juttuni, työn ja omat ihmiset enkä stressata niin herkästi ihan joka asiaa ja häpeän tätä. En vaan tiedä, miten mä pääsen sinne muiden tasolle ja sekaan enkä siinä onnistu kaikesta yrittämisestä huolimatta.

 

Määrittele normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tainnut ton lukea joskus.

Oon kai itse samanlainen. Kaikki vaan on raskasta, en vaan osaa ja suoriudu niinkuin muut ja ihmettelen, miksi nykyään jokainen haluaa olla niin erilainen ja uniikki ja lokeroida itsensä jonkun erityisyyden nimikkeen Lle, kun itse haluaisin vaan osata olla normaali.

Ei tää kivaa ole. Haluaisin löytää oman juttuni, työn ja omat ihmiset enkä stressata niin herkästi ihan joka asiaa ja häpeän tätä. En vaan tiedä, miten mä pääsen sinne muiden tasolle ja sekaan enkä siinä onnistu kaikesta yrittämisestä huolimatta.

 

En mä usko, että se monillakaan on halua olla jotenkin uniikki ja lokeroida itseään, vaan enemmänkin inhimillistä tarvetta selittää miksi ei pärjää samalla tavalla kuin monet muut.

Yhteiskunnan raamit ovat lopulta tosi ahtaat, eikä täällä ole oikein tilaa olla tuottava osa yhteiskuntaa, mutta omalla tavalla

 

Se narratiivi nyt sattuu olemqan totuus. Yksilön oma ongelma.