Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Menetin ystäväni lapselle

Vierailija
28.02.2026 |

Tiesin näin käyvän, mutta silti se yllätti millaiseksi muuttui lapsen myötä. Sai illan vapaaksi vihdoin puolen vuoden jälkeen ja menimme kuppilaan. Häntä alkoi väsyttää ennen yhdeksää ja tahtoi kotiin. Oli sopinut myös seuraavalle aamulla menoa aikaisin, tahallaanko että voisi lähteä ajoissa pois? On tehnyt noin ennenkin, mutta nyt se jotenkin loukkasi erityisen paljon kun näemme entistä harvemmin. Muutenkin oli kuin olisi pahvin kanssa keskustellut. Ei häntä kiinnostanut mikään mikä ennen. Miksi ylipäätään lähti ulos kanssani😥 Nyt pitäisi jälleen sopia tapaamista, mutta en aio olla enää aiheessa aktiivinen. En halua pakottaa toista näkemään jos ei kiinnosta. Yritin ehdottaa keikalle menemistä, meillä on yhteinen lempiyhtye. Ei kuulemma pysty olla kotoa yötä pois. Lapsi on jo yli vuoden ja hällä on myös huolehtiva isä joka kannustaa naista lähtemään. 

Ylireagoinko kun loukkaannun?

Vaihtoehdot

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
28.02.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen saamisen jälkeen monen ihmisen arvomaailma ja kiinnostuksen kohteet muuttuvat. Se on ihan normaalia ja yleistä. Eikä mikään ihme, että ainoana "vapaa-iltanaan" ei osaa rentoutua kunnolla eikä jaksa valvoa myöhään. Omasta lapsestaan kantaa vastuuta ja huolta mukanaan aina, jotkut enemmän ja toiset vähemmän. Myös ekana iltana poissa lapsensa luota äiti voi ajatuksissaan olla aika paljon lapsen asioiden äärellä, vaikka tietäisikin lapsella kaiken olevan hyvin. 

Sä et ole menettänyt sun ystävää. Hänellä on vain nyt erilainen, aika totaalisesti sisuksiinsa imaiseva aika elämässä. Jos olette tosiystäviä, se ei teitä erota, mutta sinun teksti ei kyllä sellaiselta kuulosta.

Vierailija
2/3 |
28.02.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jaxuhali.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
28.02.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse en moneen vuoteen ystäväni lasten ollessa pieniä edes yrittänyt tavata häntä missään muualla kuin hänen kotonaan. Ja saavuin aina leivosten tai/ja ruuan kanssa. Halusin tehdä näkemiset hänelle mahdollisimman vähän energiaa vaativaksi. Nyt kun hänen lapsensa ovat isompia, näemme jälleen muuallakin. En koe, että se olisi ollut minulta mikään iso myönnytys joitakin vuosia toimia sen mukaan, mikä hänelle oli helpointa. 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kaksi kolme