Lue keskustelun säännöt.
Jos sinulla epäillään jotain sairautta, miten reagoit?
24.02.2026 |
Puhutaan nyt melko vakavista, tai vakavista sairauksista. Lääkäri alkaa sellaista sinulla epäillä, ja odotat tutkimuksia/ tuloksia.
Otatko täysin lungisti, et mieti etkä hermoile ennen kuin asia ratkeaa?
Suljetko ikävät mahdollisuudet pois mielestä, et missään nimessä googlettele, hoet että mitään vakavaa ei ole?
Vai googletat ja selvität jo etukäteen?
Minulle tuli tämä tilanne eilen. Olin hieman hermona ja mies kielsi googlettelemasta. Mutta ei, ei sovi minulle. Minun täytyy tietää vaihtoehdot, mistä voi olla kyse ja mitä seuraa jos on siitä, tästä tai tuosta kyse. Miten tuota hoidetaan, tai tätä. Vasta kun olin ne kaikki selvittänyt ja lukenut, pystyin rauhoittumaan. Nyt voin odottaa tuloksia rennommin.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkin mutten hermoile. Ei sille mitään voi hermoilemalla tehdä.
Googletan oireet ja olen tyytyväinen jos pääsen samaan päätelmään kuin lääkärit. Lääkäri oli vähän hämmentynyt kun kerhoi että minulla on leukemia ja totesin että hah, arvasin oikein. Olen rauhallinen kun tiedän mikä vaivaa, en tykkää epävarmuudesta.
Ahdistun helvetisti koska kaiken jälkeen mitä olen kokenut, luotto terveydenhuoltoon on pyöreä nolla, en luota siihen ettei hoitoa tyritä pahasti jos jotain vakavaa löytyy.
Meni kyllä yöunet, kun alettiin tutkia Parkinsonin taudin mahdollisuutta. Ei ollut, mutta ehti siinä monta kertaa tuloksia odotellessa miettimään, millaista isoisän elämä sen taudin kanssa loppuvaiheissaan oli. Nykyään varmaan on parempia lääkkeitä, mutta silti.
Rintasyöpädiagnoosiin suhtauduin rauhallisesti, koska syöpä havaittiin hyvin varhaisvaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meni kyllä yöunet, kun alettiin tutkia Parkinsonin taudin mahdollisuutta. Ei ollut, mutta ehti siinä monta kertaa tuloksia odotellessa miettimään, millaista isoisän elämä sen taudin kanssa loppuvaiheissaan oli. Nykyään varmaan on parempia lääkkeitä, mutta silti.
Rintasyöpädiagnoosiin suhtauduin rauhallisesti, koska syöpä havaittiin hyvin varhaisvaiheessa.
Itselläni oli niin pelottavat oireet että mikä tahansa dg olisi ollut omalla tavallaan helpotus. Parkinsoniakin epäiltiin.
Minulla epäiltiin syöpää noin 7 kuukautta. Vasta noin 8. kuukautena asia tutkittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sellainen ihminen että ramppaan lääkärissä pienestäkin syystä (koska työnantajan maksama sairaskuluvakuutus).
Olen käynyt vakuutuksen piikkiin mm.
Nenän väliseinän suoristuksessa
Poskionteloiden TT kuvassa
Gastroskopiassa
Sydämen ultraäänessä
Sisäelinten ultrassa
Ylävartalon röntgenissä
Lukemattomissa labroissa ja lukemattomilla erikoislääkäreillä.
Onhan mulla todettu ainakin:
Uniapnea
Hormonivajaus
Sydämen rakenteellinen vika
Verenpainetauti
Refluksitauti
Palleatyrä
Ja kaikki nämä löydökset siitä huolimatta että omasta mielestäni ajattelin olevani "ihan perusterve". Mutta sen jälkeen kun nämä diagnosoitiin ja sain niihin hoitoa, on kuin uusi elämä olisi alkanut, olo on hemmetin hyvä nykyään!
En pelkää, enemmän odotan tuloksia innolla. Koska olen sitä mieltä, että on tosi tärkeää että sairaudet todetaan mahdollisimman pian jotta niitä voidaan tehokkaasti hoitaa sairauden alkuvaiheessa.
M44
Hermoilen heti, yöunet menee. En voi itselleni mitään.