Kunhan puran tuntojani...
Tilanne on tämmöinen:
Esikoispoika reilu 2vee ja toista yritetty nyt vuosi.
Mulla kauhea kuume päällä ja välillä ei enää pysty muuta ajattelemaankaan.
Minä olen käynyt gynellä ja kaikki ihan ok.
Ovulaation löydän tikuilla ja ilmankin niitä sen tunnistan. Mutta ongelma on, että ei tärppää. Ja miehen nihkeys alkanut nyt myös vaivaamaan, sillä tulee karmeet vastareaktiot kun ilmoitan, että nyt ois sopiva aika petipuuhiin. Ei muakaan huvita kalenterin kans puuhailla, mutta ku nyt on vaan pakko tehdä niin.
Mies kyllä haluaa toisen lapsen, mutta hänen mielestä sillä ei ole mikään kiire ja mää en kestä ku haluisiin vaan tulla raskaaksi.
Mulle on kamala takaisku jos yks kierto menee sivusuun vaan miehen takia. Ku sitä ei vaan just sillon huvita...
En oikein tiedä miten tästä eteenpäin ku omat ajatukset vaan pyörii tän vauvakuumeen parissa ja miehen taas jossain muualla...
Maku mennyt koko seksistä ku tää on ollu tätä yrittämistä jo näin kauan
Kommentit (7)
vaikkakaan meillä ei ukko " panttaa" , mutta silti, suorittamisen makua ilmassa :(
Meillä kaksi yhteistä lasta (ja mulla yksi ex-suhteestani), ja vauvaa ollaan yritetty tuloksetta loppuvuodesta -05.
Gynellä käynyt, kaikki ok. Mies tutkittu, kaikki ok.
Ei vaan tärppää :(
Yhden clomikuurinkin söin, ja keltarauhashormooneita käyttänyt, ei apua.
Toivottomalta tuntuu välillä, mutta ei auta kun jatkaa toivomista...
Tsemppiä!
Naanuli:
Sinä sanoit loput mitä ajattelin :-)
Mua ei myöskään tämä töissä oleminen huvita yhtään ku ajattelen koko ajan että tulisinpa raskaaksi niin saisin jäähä kotiin äitiyslomalle. Vaikka töissä on yleensä kivaa.
Ja tuleva ikäero, jota jo nyt tulee väkisinkin 3 vuotta, ärsyttää. Järki sanoo, ettei se huono asia ole. Mutta tympäsee silti.
En tiedä masentaako, mutta välillä luulen niin...
Sairasloma ei ollut käyny mun mielessäkään, mutta ei huono idea.
Kotona on pinna niin kireellä, että ihan itteäkin ihnottaa.
Minä olen tätä asiaa kavereille tilittänyt, enkä ole keltään salannut. Uteluihin vastaan ihan suoraan, että vuosi on toista tehty!
Eipä nuo ole sen jälkeen lisäkysymyksiä esittäneet. Sanoneet vaan, että kyllä se tärppää ku sen aika on, joopa joo.
Oviksen salaamista olen jo yrittänyt, mutta kun saatan silloinki saada pakit mieheltä niin sitte tulee heti perään se " totuudenpuuska ja ruinaus" minun puolelta, joka ei auta yhtään.
Mulla on niin kaventunut ajatusmaailma tällä hetkellä, että minun mielestä vaan plussa korjaa tämän tilanteen ja sitten pääsee jatkamaan normaalia elämää!
Kovin tuntuu tutuilta juttunne. Ihan samoissa tunnelmissa mennään. Tuntuu että kaikki muut saa vauvoja paitsi me. Yritystä on nyt takana reilu vuosi. Joulukuussa 05 jätin laastarit pois. Miehen veli vaimoineen sai juuri vauvan ja se hieman masentaa mua. Mulla pitäis olla ovis näinä päivinä joten peittoja on pöllytelty viime viikonlopusta alkaen. Tiedän vaan että seuraavat viikot ovat todella piinaviikkoja ja sitten täti tulee viikon viiveellä. Mulla heittelee kierto 28-35 välillä joten oviskin on hieman vaikee määrittää. Tikkuja en oo vielä hommannu kun joku viisas sano että ne tekee painetta entisestään.
Mukavaa vapun jälkeistä viikkoa kaikille!
Möttönen123: Tähän asti oon ollut kanssa sitä mieltä, että ilman ovistikkuja pitäisi onnistua, mutta jotenkin tässä kierrossa meni se raja, että haluan jo nähdä, tuleeko sitä kahta viivaa edes siihen testiin.
Ja toisaalta jos huomaa, että ongelma voisi olla siinä, niin gynelle mennessä olisi edes joku selkeä syy miksi mennä. Mutta katsotaan.
Toisaalta nytkin samallalailla koko ovisajan (ja viikko ennen ja jälkeen) varmistellaan jo vauvansiemeniä kylvöön, joten en usko, että kovin paljon painetta lisää. No, kerron sitten ovisaikana, miten ressattuna sitä ollaan oltu. ;)
Muumimamma-72: Teillä onkin ikävää, kun mitään syytä ei edes löydy. :( Itselläni on painoa sen verran liikaa, että syytän tärppäämättömyyttä sillä. No, nyt on onneksi paino lähtenyt kivasti laskuun ja ennen juhannusta pitäisi olla jo mitoissa ennen_esikkoa.
Jaana.p3: Hih, mun suusta olis voinut olla tuo työkommentti. :) Mun työ on jaksottaista ja jossain välissä ajattelin, ettei tuota jaksoa kannata enää ajatella, silloin olen jo äitiyslomalla. Mutta nyt olen päässyt ajatukseen, että kannattaa katsoa, olen varmaankin vielä silloinkin töissä. Ehkä käänteispsykologia toimii?
Itsekin pidän työstäni ja töissä on kiva olla, mutta ei se silti kotona oloa voita. Itse palasin vielä aika aikaisin töihin osatunneilla, kun miehen työt loppui ja hän jäi kotiin. Liiaksi laskelmoin, että olen töissä vuoden ja jään kotiin. Tässä sitä nyt ehtii varmaan tuplat ennen tärppiä. No, onhan tämä ainutlaatuista aikaa miehelle, on, on..
Mikähän muuten tuo ikäerojuttu on? Mua riipaisee myös ihan kamalasti, jos ikäero menee yli 3v. Tosin meillä se tarkoittaa sitä, että esikko pitää laittaa hoitoon muutamaksi kuukaudeksi, kunnes jäisi taas kotiin, mitä en halua. Joten jouluun mennessä jo haikaraa ei ole näkynyt, niin pidetään ainakin puolen vuoden tauko.
Onhan jouluun pitkä aika, mutta tuntuu hyvältä, että on jokin päämäärä ja aika, jolloin järkisyistä voi laittaa pillit pussiin. No, ajatus voi olla eri sinne kun päästään, jos tärppiä ei näy.
Ah, missä myydän tuollaista pokkaa, että voisi sanoa suoraan, että tilaus on laitettu, vastausta odotellaan. Jotenkin se tuntuu vain niin hävettävältä, ettei minun ruumiini kykene siihen, mihin se on pääasiassa tarkoitettu.. :(
Myös siksi en halua kertoa, kun en vain kestä enää yhtään kommenttia, että tärppi käy, kun sen aika on. Totta, mutta ei yhtään lohduta.
Plussatuulia meille jokaiselle! Teillä osalla onkin jo piinapäivät käsillä, minä vasta alkukiertoa maleksin.. *huokaus*
Naanuli
No jos jatkan tämän oman navan ympärillä:
Ovislimoja tullut pari päivää, tänään loppuneet.
Toissailtana oli petipuuhia, ja minä olisin halunnut eilen varmistella, mutta mies ei taaskaan ruvennut. " Ilkee tyyppi"
Nyt erikoinen jomotus alamahalla, ja ajattelinki jos tänään vielä ehtis varmistella... En oo tikuttanut tässä kierrossa. Sitte alkaa taas ne piinaviikot.
Toiveikkaana odottelen taas tietysti, mutta taas tuntuu siltä, että enemmän ois pitäny yrittää, mutta se on yksin aika hankalaa.
Mieli on kuitenki vaihteeksi parempaan päin ku on nyt jotain muutakin mitä odottaa. Lähdemme kavereiden luo kylään 600km päähän helatorstaina. Tiedossa pitkä viikonloppu perheen ja kavereiden parissa. Ihanaa!
Jaana.p3. Aivan samoissa mennään... sais vaan ton ukon innostumaan puuhista,taitaa tosin olla tänään toivotonta. Uskon että bongasin nyt oviksen mutta seuraavassa kierrossa taidan kokeilla tikkuja silläkin uhalla että painetta tulee. Mä myös päätin että kun joku kysyelee toisesta/kolmannesta lapsesta niin sanon suoraan että reilu vuosi on tehty. Tähän asti olen kierrellyt asiaa työpaikan varjolla (olen muka ollut niin vähän aikaa samassa työssä). Olen itse kerännyt painetta raskautumiselle sillä että nykyinen työni piti olla vain siirtymävaihe äitiyslomalle. Siirtymävaihe on nyt kohta kestänyt puolitoista vuotta...
Tsemppiä kaikille meille, nauttikaa tulevasta viikonlopusta!
Möttönen
Meillä kanssa toinen " hukassa" tosin " vasta" 8kiertoa virallisesti, mutta ehkäisyä ei ole ollut käytössä sitten 1/06, joten siitä tulee yli vuosi. Ja kyllä ahdistaa. Esikko täyttee heinäkuussa 2v ja jotenkin se tuntuu olevan se raja, että nyt pitäisi jo toisen olla tulossa, tuntuu, että kaikki kyselevät ja ne, jotka tietävät yrityksestä katsovat säälien, kun taas joudun avaamaan sen vuokkoset paketin.
Mitään tutkimuksia ei vielä ole tehty, tästä kierrosta aloitan oviksen tikuttamisen. Eilen miehen kanssa sovittiin, että ellei heinäkuun kierrosta tärppää, suunnataan lääkäriin. Mun elämä hajoaa, kun mitään suunnitelmia ei voi tehdä, kun " entäs jos raskaudun" .
Meilläkin mies on vaihtelevin fiiliksin mukana, mutta purkauksien jälkeen on ymmärtänyt, että mies kuntoa pitää löytyä silloin, kun vaimo haluaa. ;) Onneksi kuitenkin peitot heiluu myös muulloin kun tärppiaikana.
Eilen jo mietin, että mitähän tuumaisi, jos menisi hakemaan sairaslomaa masennukseen, joka johtuu tärppäämättömyydestä.. no, uusi päivät, uudet tunteet. Tänään jaksaa taas paremmin.
Entä jos et kertoisi miehelle, että nyt on tärppiaika? Pihtailet vain sopivasti alku kierron ja oikeaan aikaan sitten antaudut?
Kovasti jaksamista. Nämä ajatukset on tosi kuluttavia ja vaikka omaankin ihania ystäviä, joiden kanssa pystyn puhumaan asioista, jostain syystä tämä aihe on liian vaikea ääneen puhuttavaksi. Ja onhan meillä jo tuo yksi, miksi minä siis mitään valitan..
Naanuli