Isin piiiitkät työpäivät. Löytyykö kohtalotovereita?

Työaika on matkoineen klo 6-18 yleensäkin. Ei siinä ole muu auttanut, kun vaan yrittää parhaansa mukaan pyörittää kotia. Lapset meillä on 2.2v ja 9.5kk. Esikoisella aika kiva uhma, mikä laittaa meillä minut aika koville.



Mies parhaansa mukaa yrittää raskaan työpäivänsä jälkeen auttaa kotitöissä, mutta mielummin laitan hänet olemaan lasten kanssa ja sitten itse teen kotityöt. Näin saan ehkä hieman itse hengähtää ja lapset aikaa isänsä kanssa.



Jaksamista!

aamusta lähtee ennenkuin herätään ja kotiutuu siinä 20-23 että joskus ollaan vasta menossa pesulle, joskus jo nukutaan kun isi tulee.



No ei nyt ihan joka päivä sentään ole töissä, arkena usein ainakin yksi koko tai puolivapaa (parhaimmillaan jopa 3 on ollut) ja viikonloppuna on lauantain kokonaan kotona ja useimmiten koko sunnuntainkin. Työaika pitenee huomattavasti työmatkojen takia. Öitä ei ole kokonaan poissa kuin ihan muutaman kuukaudessa, vaikka ei se meiltä ole pois paljon sen enempää, kun tosiaan useimmiten tulee kotiin vasta kun tyttö nukkuu tai on juuri menossa sänkyyn, ja lähtee ennenkuin me heräämme.



Ihan tähän on tottunut kun oli jo ennen lapsen syntymääkin paljon töissä, jopa enemmän kuin nykyään, koska ei ollut viikonloppuvapaitakaan juuri koskaan. Vaihtoi viime vuonna työpaikkaa kun ei todella ehtinyt nähdä lasta juuri lainkaan hereillä, uudessa työpaikassa ei siis ole lauantai-sunnuntai ajoja ja viikolla on lähes poikkeuksetta ainakin se yksi vapaa.



Tällaista meillä on olla rekkamiehen vaimo ja tytär 3v :)

Meidän perheellä on sellainen tilanne, että mies on ollut viime heinäkuusta alkaen eri paikkakunnalla viikot töissä, eli n. 10kk. Hän lähtee kotoa sunnuntai-iltana tai sitten todella aikaisin maanantai-aamuna ja tulee takaisin perjantai-iltana. On kotona vain viikonloput ja tietenki lomat.



Toki tilanteeni on helpompi kuin teillä sillä meillä on vain 1 lapsi, 2v1kk poika. Sen ikäinen on jo paljon helpompi kuin vauvaikäinen, mutta viime syksy oli kerrassaan ihan hirveä. Lapsi sairasteli TODELLA paljon. 5kk aikana olimme 5 kertaa sairaalassa, kun oli korvatulehduksia ja astma vaivasi. Lisäksi oli muutenkin ihan jatkuvasti kipeänä, nuhaa ja kuumetta, jolloin minunkin piti olla sairaslomalla työstä. 4,5kk aikana olin töissä vain 2kk yhteensä. Se aika oli niin raskasta ja hankalaa, joten teimme sen päätöksen että jään lapsen kans kotiin vuodenvaihteessa. Rahallisesti on nyt tiukempaa mutta sanoisin että meidän kohdalla se oli hyvä päätös.



Ikävä on tietenkin koko ajan kova, joka ilta soitetaan isille hyvänyön puhelut, ja voi sitä onnea kun isi tulee kotiin perjantai-iltana... Alkuun oli aika rankkaa kun piti yksin hoitaa kaikki asiat, myös ne sairastelut. En ole myöskään mikään energian perikuva, joka koko ajan puuhaa jotakin kotihommaa. Sitten tein sen päätöksen että tärkeintä on minun jaksamiseni ja sitä kautta koko perheen. Tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että hoidan vain ne pakolliset kotihommat eli hoidan lapsen ja pesen pyykkiä, käyn kaupassa. Imuroinnit jätän suosiolla viikonlopulle, iltaisin jätän lapsen lelut lattialle lojumaan, puhtaat pyykit on tälläkin hetkellä makkarin sängyllä makaamassa jne. Kauhealtahan tämä koti tietenkin näyttää, mutta aivan sama... Minä itse olen paljon iloisempi ja reippaampi, jaksan päivät lapsen kans paremmin. Ja se on tärkeintä minulle. Myöhemminkin ehdin nurkkia luutu kourassa hinkkaamaan, sitten kun lapsi on isompi.



Vois olla ihan kiva perustaa tällainen " arkiyksinhuoltajien pinkka" . Ois hyvä päästä välillä tuulettamaan tunteitaan.

Meillä kaksi lasta 4v ja 1v. Esikoisen ollessa vauva mies teki matkoineen klo7-21 päivää ja monesti oli vielä lauantain tai sunnuntain töissä. Nyt juniorin synnyttyä on ruvennut lähtemään töihin klo 5 ja tulee kotiin klo 17-18. Sitten kun on töissä tiukkaa venähtää päivä helposti tuonne klo 21-22. Usein hän ottaa kyllä töitä kotiin, joita tekee kun muu porukka on mennyt nukkumaan. Syksy oli meillä tosi rankka, juniori oli silloin 8-9kk ja heräili yöllä tunnin välein ja saattoi valvoa 2-3 tuntia keskellä yötä. Päivälläkin itkeskeli paljon (allergioita). Olin vuoden vaihteessa todella uupunut. Nyt olemme hankkineet kotiin apuja, eli siivooja käy joka toinen viikko ja eräs luotettava tyttö hoitaa lapsia aina silloin tällöin. Meillä on sukulaiset kaukana, joten heistä ei apua ole. Lasten kasvaessa kyllä elämä helpottuu koko ajan.

Nyt sentään on säännölliset työajat verrattuna edelliseen kun ei yhtään tienny millon mies tulee kotiin. Saattoi olla 4 päivä rekkakeikalla, kotiin 8 tunniksi nukkumaan ja taas mentiin. No nyt on säännöllinen työaika mutta on nyt 6 viikkoa tehnyt tuplavuoroa. Eli lähtee aamulla klo 5 ja tulee illalla klo 20 kotiin. Tänään oli ensimmäistä kertaa illan kotona sitten naismuistiin ;)

Meillä on yksi parivuotias taapero ja toinen tulossa. Juuri nämä viikot olivat aika pahat kun oli tuota alkuraskauden pahoinvointia ja väsyä.

Kesälomaa taitaa olla yksi viikko...no, pitää loput sitten isyysloman yhteydessä.

oli pakko nyt turvautua aika paljon isovanhempien apuun kun itse olin aika sippi...Ja kaikkeen näköjään tottuu. Tuntuu todella ihan luksukselta kun mies oli tämän illan kotona :)

Rekkamies siis meilläkin, taisi olla ainakin yksi kohtalotoveri pinossa ;)

Tosin meillä tilanne on se, että olen itsekin tätä nykyä töissä. Itse teen normaalin 8 h ja mies työtilanteen mukaan 9-13 h matkoineen.



Jaksaahan tätä, kun on pakko ja tottuuhan sitä... mutta rankkaa on jos on pidempi ylitöiden putki. Työpäivän jälkeen hoidan itse suurimman osan kotihommista ja lasten hoitojutut ovat mun vastuulla lähes täysin.



Täytyy kuitenkin sanoa, että töiden lisäksi miehen menot ovat tosi vähäiset ja kotona ollessaan tekee kotihommia mahd. mukaan + on lasten kanssa :)

Sama täällä, isi on 12-16h töissä+opiskelemassa, on ollut kuopuksen koko elämän ajan (kuopus nyt 2v) Toisaalta olen oppinut olemaan lasten kanssa yksin ja saanut homman toimimaan. Välillä on toki rankkaa.



Tuossa jokinaika sitten perustettiin yhteisä työlesket, joka valitettavastu on hiljentynyt, mutta jos löytyisi innokkaita uusia kirjoittelijoita, laitan linkin tähän, laitelkaa jäsenhakemuksia, jos haluatte keskustella samassa tilanteessa olevien kanssa



http://groups.msn.com/tylesket



Mareila+Pojat 1v11kk ja 6v

eli yht. 12h plus kauemmin silloin kun käy kaupassa. Niin ja kerran kuussa joutuu työreissulle.

Meillä neljä lasta ja piha täynnä elukoita, joten aika raskasta välillä. Miehellä on niin kiirusta töissä, ettei isyyslomaakaan ole pitänyt.



T.mamixi00 ja tytöt 3 ja 5-v ja pojat kohta 4kk ja 7-v

Ei ole kenenkään kannalta hyvä, että lasten ollessa pieniä lapset eivät juuri ole isänsä kanssa ja parisuhteen hoito jää kokonaan. Asiaa ei oikein jälkikäteen voi korjata! Muistan vieläkin kauhulla, kun mies tuli esikoisen synnyttyä aina iltamyöhällä kotiin ja nykyäänkin on paljon työmatkoja. Viikonloputkaan eivät mielestäni kompensoi poissaoloja riittävästi. Eli ratkaisuja täytyy tehdä suuntaan tai toiseen, muuten on kohta entinen avioliitto ja lasten lapsuusaika mennyt ohi....

Nyt jo menee, mutta viime talvella -06 kun lapset olivat 1,5 v ja vastasyntynyt, meinasin tulla hulluksi. Avuksi palkattiin siivousfirma joka toinen viikko siivoamaan. Tuli kalliiksi mutta saahan osan verotuksessa takasin. ja isovenhemmat hälytettiin aina joka toinen viikko kun lapset oli sairaana.



Ärsyttävintä miehen töissä on se että ei tiedä etukäteen, ei aina edes 2 tuntia etukäteen miten pitkään menee. ja sitten kun isukki tulee kotiin, olen itse aivan toimintakyvytön. Rankkaahan se on hänellekin, kun ei ole vapaata kotona koskaan.



nyt lapset onneksi jo kohta 3 ja 1,5 v, joten ihan ok tämä nyt on.

että ei mua ainakaan suuremmin rasita olla " arkiyksinhuoltaja" , voi olla kun alusta asti olen sitä ollut, tosin joskus huolestuttaa kun huomaan miehen ollessa kotona, että arki ja rutiinit pyörii mielestäni sujuvammin hänen ollessa töissä, itsestäni se on kiinni tietenkin miten asennoidun, mutta kyllä hermostuttaa ja usein tulee heti riitaa kun asiat ei menekään kuten tytöllä ja mulla kahdestaan, aina myöhästellään ja nukkumaanmenot venyy jne...



Miehen työ on siitä vielä " vaikea" , kun etukäteen ei tiedä kuin lähtöajan, ja senkin edellisenä päivänä. No kuten aiemmin jo kerroin, ne ajat on yleensä 04-06 välillä, että ei me hereillä tytön kanssa oltaiskaan, mutta kotiinpaluuaikaa ei tosiaan tiedä kuin muutama tunti ennen ja sekin voi muuttua vielä viime tipassa, sen varaan ei voi rakentaa iltasuunnitelmia siis.

Yleensä isi on kotona juuri tytön nukkumaanmenoaikaan, joskus saattaa tulla jo 19 aikaankin, tänään oli muutes kotona jo klo 18 ja eilen klo 16 jälkeen...alkaa olla viikkotunnit liikaa plussalla kai ;)

Kohtapuoliin pitäis alkaa helpottamaan (tätä hoettu viimeiset 7 vuotta ainakin, heh) kun saa uuden työparin ajamaan vuoroissa, varmaan tuntuvasti vähenisi työpäivien määrä, eli joka viikko olisi 1-3 vapaata arkipäivää.

On tämä uusi työpaikka muutenkin tuonut isiä enemmän kotiin kuin edellinen, vaikkei sitä työparia tulisikaan, kun on viikonloput vapaana ajosta, ja öitä ei tarvitse ajaa, näkee ainakin tuota tuolla nukkuvana jos ei muuten, mitä nyt harvemmin joutuu rekassa yöpymään.



Minä käyn yleensä viikolla kerran tai kaksi jumpalla, mulla asuu lähisukulaiset samassa kaupungissa, niin melkein joka viikko saan tytölle hoidon sen 2 tuntia mitä jumppa ottaa matkoineen, lauantaina sitten käyn enemmän omissa menoissa (kaupoilla, jumpassa, kavereilla) kun isi ja tyttö on kotona kahdestaan. Sunnuntai on perhe/sukulaispäivä.



Me käydään tytön kanssa viikolla paljon puistossa, leivomme kotona, käymme avoimessa kerhossa, satujumpassa ja ulkoillaan muuten vaan, lähes päivittäin tapaamme minun kaveria ja hänen lastaan, joka myös kotihoidossa. Isin ja tytön oma juttu on sitten vapailla/viikonloppuna uimahallireissut :)

Ihan hyvin päivät on aina yleensä mennyt, tyttö on kyllä ihan vauvasta asti ollut kuin itse aurinko, en voisi edes valittaa että on ollut raskasta hänen takiaan, nyt kyllä vähän jännittää kun on pikkusisko/veikka toiveissa, että millaista arki sitten on täällä kotona jos toisen lapsen saan, oletan kyllä että isyysloman saa pitää, tuskin kyllä ihan yhteen pötköön kuitenkaan (esikoisesta sai pitää ja sairaslomalla oli vielä päälle, se oli kyllä pehmeä alku vauvaelämälle silloin).



No, tätä tää nyt kuitenkin on, ja mitä joku tuolla sanoi että pitäis ottaa lopputili tai jotain, niin ollaan me siitä puhuttu, mutta aina sitten tulee joku sopiva vapaa tai työkuvio väliaikaisesti ainakin helpottuu eikä tarvitsekaan, ja raha on kyllä ihan hyvä juttu (vaikkei sitä ihan joka lävestä meille virtaakaan), kun minä hoidan lapsen kotona, haaveissa olisi että tyttö saisi olla ihan koulun aloitukseen asti kotona, menee syksyllä kerhoon ja tapaa muita lapsia siellä ja puistoissa ja jumpassa sitten.

Ja jos se pikkusisko/veikka ilmoittelisi itsestään, niin haluaisin molemmat hoitaa kotona tietenkin mahdollisimman pitkään, vaikka sitten näin " arkiyksinhuoltajana" kuten tähänkin asti. Tietenkin voi mieli muuttua tuosta yksin jaksamisesta jos vauva on ns hankala tai jotenkin sairas tms raskasta, mutta en ajattele sellaista ennenkuin asia on ajankohtainen koska elämä vie eteenpäin halusi tai ei. Luotan että tukiverkostoni auttaa minua sitten jos isiä ei näy eikä kuulu hätiin ;)



Rekkamiehen vaimo ja tytär 3v :)

eli melkein kuopuksen koko elämän sekä juniorin kokonaan. Ei ole mukavaa ei. Lapset kaipaa isäänsä ja yhtenä päivänä kuopus sanoikin, että isi asuu töissä....On melkein arkipäivät poissa kotoa kokonaan, joten kyllä se on yksin pyöritettävä koko huushollia. Onneksi itsellä auto käytettävissä ja sillä pääsee mummolaan milloin vain. Molemmat kaipaamme toisiamme, sosiaalisia suhteita, omia harrastuksia ym..Ykkösenä tietty se, että lapset kaipaavat isukkia..



Tainu ja pojat 2v10kk ja 11kk

Meilläkin mies tekee pitkää päivää, koska on rakennusalan hommissa. Pari viimeistä viikkoa ovat olleet sitä " normaali" työarkea eli aamusta neljän aikaan ylös ja kotiin illasta yhdeksän jälkeen + arkipäivien lisäksi lauantait töitä. Paha se on mennä ottamaan lopputiliä, kun sama työmäärä on kyseisellä alalla kuitenkin tähän aikaan vuodesta. Ja entäs jos nämä pitkän päivän tekijät vaihtaisit toimistohommiin, jossa tehdää tasaista 8 tuntia? Eipä olisi rakennuksia, ei maanteitä, ei kaupoissa ruokaa (viljelijät muuten tekevät tähän aikaan vuodesta pitempiä päiviä kuin kukaan voi kuvitella ja tietysti jokaisena päivänä viikossa), niin ja kuinka se ruoka sinne kauppaan päätyisiä jos rekkamiehet eivät olisi ratissa. Tai sitten meidän ihmisten pitäisi vain palata ajassa taaksepäin niin olisi isilläkin aikaa lapsilleen, ehkä.



Itse olen ainakin ylpeä miehestäni, joka jaksaa tehdää tavallisen duunarin töitä ja paahtaa pitkää päivää, jotta perhe saisi ruokaa pöytään. Arki vain on sovitettava sen mukaisesti. Ja onhan niitä päiviä aina jolloin mies ei ole töissä vaan kotona. Silloin meillä ainakin mies huomioi lapset ja minä pääsen rauhassa pakollisille ostoksille eli täydentämään keittiön kuivaruokakaapit ja pakastimen.

Ja onhan nykypäivänä kännykät. Tänäkin päivänä lapset soittivat isälleen ja kysyivät tuleeko hän töistä kotiin ajoissa, jotta päästään saunaan ja voidaan syödää pizzaa. Talvella hänellä on sitten lomat ja viettää silloin enemmän aikaa lasten kanssa.



Kaikki on vain niin suhteellista ja kuka väittisi arjen olevan helppoa.

Meillä jaksetaan hyvän tukivarkoston ja siivoojan avulla :D



TUkiverkostoa meillä minun vanhemmat, jotka asuu samassa kaupungissa ja ovat osa-aikaeläkkeellä (=parina päivänä/vko käytettävissä), miehen äiti, joka tekee kotoa käsin töitä (=noin kerran kuussa käytettävissä koko päiväksi) ja lasten isoisovanhemmat, jotka asuvat samassa kaupungissa ja ovat käytettävissä lyhyempiä ja kevyempiä juttu varten (ovat jo 80v) sekä keskimmäisen lapsen kummitäti, joka on käytettävissä myös lyhyempiä aikoja hyvin etukäteen sovittuna ajankohtana noin kerran kuussa.



Siivooja meillä käy joka toinen viikko ja tekee ihan kaiken siivouksen (imurointi, lattioiden pesu, keittiön, vessojen ja kylpyhuoneen pesu sekä pölyen pyyhintä. Tämä on miehen osuus siivouksesta, muuta apua ei häneltä juuri tipu, koska on töissä niin paljon.



Tukiverkostoa olen koittanut nyt alkaa käyttää enemmän kun kolmas lapsi syntyi ja kaikki ovat innokkaana ilmoittanneet auttamis-halukkuutensa. Koitan joka viikolle saada lapset jonnekin joksikin aikaa ja päästä yksin (tai vauvan kanssa) jonnekin.



Meillä mies siis säännöllisesti 11h/pvä poissa, kerran pari kuussa pitempään ja lisäksi on ainakin muutaman lauantain/kk töissä, samoin noin 1krt/2kk sunnuntainkin töissä. Vapaana koittaa ylitöitä pitää, mutta se on lähes mahdotonta hänen työssään ja firmassaan. Jos pääsee lähtemään joskus aiemmin, on soivttu, että saa käyttää omaan harrastukseensa sen ajan, kunhan sitten kun tulee kotiin klo 19 aikaan, on käytettävissä melko lailla heti, koska lapset menevät iltapalalle+sänkyyn klo 20 jälkeen... Eli tuota laatuaikaa lasten kanssa on sellainen tunti...



SUosittelen sopimaan miehen kanssa pelisäännöt todella tarkkaan, muutoin tulee riitoja helposti ja sekin lyhyt aika mitä on yhdessä, maistuu peeltä. Meillä helpotti ehkä eniten kun sovittiin, että mies maksaa siivouksen joka toinen vko, niin minun ei tarvitse tehdä koko ajan kaikkia kotitöitä yksin.



tölökki ja kolmen lapsen perhe