Mikä sairastutti sinut psykoosiin?

*olispa

Sairastuin psykoosiin lukion jälkeen, ensimmäisen yliopistovuoden aikana.

Olen 'kympin tyttö' ja olen aina kokenut koulun helpoksi ja kivaksi, mutta jotain tapahtui lukion päätyttyä. Yliopistossa en päässyt opintoihin sisälle, enkä saanut kavereita. Pidempi parisuhde myös päättyi 1. yliopistovuoden aikana. Olin jo asunut kauan itsekseni, muutin omilleni 9. luokan jälkeen, eikä kukaan ollut näkemässä arkea yksiössäni. Olin vähän yhteydessä lapsuudenperheeseeni, eikä minulla ollut ketään läheistä kaveria.

Suoritin kaikkea olemistani ja laihduin paljon. Juoksin todella paljon. Aloin pelätä pimeää ja minun oli vaikea nukkua, nukuin vain silmäyksiä valot päällä. Pelkäsin olla asunnossani yksin ja kävin suihkussakin niin, että otin suihkuun veitsen mukaan ja kastelin vain yhden silmän kerrallaan pitäen aina toisen silmän auki. Kuulin ääniä ja maistoin jatkuvasti raudan maun suussani. Koin, että joku muu on koko ajan läsnä. Joskus pidin siitä tunteesta, että sen ole yksin (vaikka oikeasti olin). Aloin pelätä ajoneuvojen kyydissä olemista, enkä enää kyennyt menemään yliopistolle linja-autolla.

Hakeuduin psykiatriseen päivystykseen, josta sain aina pussillisen lääkkeitä kotiinvietäväksi. Kävin hakemassa pussin sieltä joka päivä. Osastolle minua ei otettu, vaikka olin aivan sekaisin ja laihtumisen vuoksi todella riutuneen näköinen. YTHSn kautta pääsin psykiatrille.

Syön yhä yli 10 vuoden jälkeen mielialalääkkeitä ja käyn psykologilla. Saan helposti paniikkikohtauksia ja välillä on kausia, jolloin menetän toimintakykyni.

Valmistuin kuitenkin yliopistosta ja olen työelämässä asiantuntijana, palkkani on hyvä. Minulla on aviomies, lapsi ja omakotitalo. En olisi selvinnyt ilman mieheni tukea tähän päivään asti.

Vierailija kirjoitti:

Ap hakee varmaan vertaistukea..

Sinä olet Ap. En kerro täällä asioitani. Ap voi hakea ammattiapua.

Vierailija kirjoitti:

En kerro sulle sairas pervo nautittavaksi 👹👹👹👹

Itse keksii välillä uskottavia  vastauksia .🤮🤮🤮🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Nukkumattomuus, stressi, kova ahdistus ja päihteet.

Mulla persesuolen laskeuma. Kamalaaaä

Nettipalstojen lukeminen. Kiusaaminen. Stalkkaaminen. Olin hyvin yksinäinen ja tuo kuormitus oli liikaa. Aloin kuvitella, että minusta puhutaan tälläkin palstalla. Ja saan viestejä radiosta. Sairastin masennusta silloin. 
Irtisanouduin ja olen ollut työelämän ulkopuolella viimeiset 20 vuotta. Ei parisuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Monilla voi vaikuttaa kannabis, psykedeelit ja/tai liian pitkään jatkunut alkoholin/stimulanttien käyttö. Peukku voi aiheuttaa psykoosin nopeastikin.

Kaikki tämän tietää.

Hyväksikäyttö lapsuudessa, juoppo raivoava vanhempi, vuosien koulukiusaus plus selvästikin paskat geenit. En ole parantunut. 

Sain sairaan lapsen. Meitä pilkattiin tällä palstalla. Se oli liikaa. Olin totaaliyh. Sen seurauksena olen eristäytynyt kaikista sos. kanssakäymisestä. 

Varmaankin pitkäkestoinen stressi. Ala-asteella ja yläasteella kiusattiin. Jouduin sijoitetuksi perhekotiin. Eikä lapsuudenkotikaan ollut ihan ihanteellinen.

Liikaa päihteitä liian nuorena. Oli siinä taustalla muitakin tekijöitä, kuten muun muassa aikaisempi koulukiusaus. Ensimmäinen sairaalahoitoa vaatinut psykoosi oli jotain 17 vuotiaana. Sitä ennen oli monta vuotta edeltäviä oireita, jotka silloin diagnosoitiin käytöshäiriöksi. Olin noina vuosina ihan mahdoton ja täysin kontrolloimaton, että joutuivat pitämään lukkojen takana puolisen vuotta. Olin koulukiusaamisesta saanu niin tarpeekseni, että otin kaikki sanomiset vtulluna ja useimmiten reagoin kaikkeen grandioottisen ylimielisesti ja aggressiivisesti. Lisää pontta sain kaveripiiristä, joka ruokki täysin avoimesti mun tietyn sorttisia, noh sanotaanko melko uskonnollisia harhojani. "Mulle ei vtulla"- mentaliteetillä eteenpäin, aineita vetäen, rikosia tehden kohti "valaistumista ja Jumalaksi jumalan paikalle". 

Oon jo kaidalla tiellä enkä käytä enää mitään. Psykiatrisen puolen "rikosrekisteri" on ja pysyy. Poliisin rekistereistä en tiedä.   

Työelämä. Pitkä sairasloma minkä jälkeen osa-aikaista työtä ja enemmän vapaata aikaa liikuntaan ja terveelliseen ruokailuun, nukkumiseen jne.

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin psykoosiin lukion jälkeen, ensimmäisen yliopistovuoden aikana.

Olen 'kympin tyttö' ja olen aina kokenut koulun helpoksi ja kivaksi, mutta jotain tapahtui lukion päätyttyä. Yliopistossa en päässyt opintoihin sisälle, enkä saanut kavereita. Pidempi parisuhde myös päättyi 1. yliopistovuoden aikana. Olin jo asunut kauan itsekseni, muutin omilleni 9. luokan jälkeen, eikä kukaan ollut näkemässä arkea yksiössäni. Olin vähän yhteydessä lapsuudenperheeseeni, eikä minulla ollut ketään läheistä kaveria.

Suoritin kaikkea olemistani ja laihduin paljon. Juoksin todella paljon. Aloin pelätä pimeää ja minun oli vaikea nukkua, nukuin vain silmäyksiä valot päällä. Pelkäsin olla asunnossani yksin ja kävin suihkussakin niin, että otin suihkuun veitsen mukaan ja kastelin vain yhden silmän kerrallaan pitäen aina toisen silmän auki. Kuulin ääniä ja maistoin jatkuvasti raudan maun suussani. Koin, että joku muu on koko ajan läsnä. Josku

<3

Luottamuksen pettämisen ja eron aiheuttama shokki

Vierailija kirjoitti:

Sairastuin psykoosiin lukion jälkeen, ensimmäisen yliopistovuoden aikana.

Olen 'kympin tyttö' ja olen aina kokenut koulun helpoksi ja kivaksi, mutta jotain tapahtui lukion päätyttyä. Yliopistossa en päässyt opintoihin sisälle, enkä saanut kavereita. Pidempi parisuhde myös päättyi 1. yliopistovuoden aikana. Olin jo asunut kauan itsekseni, muutin omilleni 9. luokan jälkeen, eikä kukaan ollut näkemässä arkea yksiössäni. Olin vähän yhteydessä lapsuudenperheeseeni, eikä minulla ollut ketään läheistä kaveria.

Suoritin kaikkea olemistani ja laihduin paljon. Juoksin todella paljon. Aloin pelätä pimeää ja minun oli vaikea nukkua, nukuin vain silmäyksiä valot päällä. Pelkäsin olla asunnossani yksin ja kävin suihkussakin niin, että otin suihkuun veitsen mukaan ja kastelin vain yhden silmän kerrallaan pitäen aina toisen silmän auki. Kuulin ääniä ja maistoin jatkuvasti raudan maun suussani. Koin, että joku muu on koko ajan läsnä. Josku

Hyvä esimerkki siitä mitä hallitsematon paasto voi saada aikaan. Kun ei syö, katoaa uni ja jos ei ymmärrä mitä tapahtuu, alkaa ottaa ajatuksensa vähän turhan todesta. Suurin osa ihmisten kaikista mielenterveysongelmista katoaisi kuin tuhka tuuleen järkevällä ruokarytmillä ja päihteiden lopettamisella. Nämä kun ovat kunnossa niin tulee myös uni ja ajatukset pysyvät järkevinä

Alhainen verensokeri itsessään aiheuttaa negatiivisia ajatuksia ja pelkoja, ja sitten jos ei tule nälän vuoksi uni päälle niin spiraali on valmis

"Psykoosi"potilas täytyy siis saada ensimmäisenä syömään kunnolla ja sitten nukkumaan. Ei tarvitse draamailla tai alkaa narkkaamaan. Ja päihteidenkäytönkin ongelmat johtuvat pitkälti näistä kahdesta tekijästä. Hyvin syönyt ja nukkunut päihteidenkäyttäjä ei ole juuri koskaan vaarallinen, vaan ainoastaan kun unohtaa tai ei syystä tai toisesta pysty syömään tai nukkumaan, alkavat ongelmat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monilla voi vaikuttaa kannabis, psykedeelit ja/tai liian pitkään jatkunut alkoholin/stimulanttien käyttö. Peukku voi aiheuttaa psykoosin nopeastikin.

Kaikki tämän tietää.

Pitkään jatkuva päihteiden käyttö rikkoo terveen elämän rutiinit: ruokarytmin ja nukkumisen. Kombottuna päihtymystilaan huono juttu. Mutta ihan vaan paastollakin tulee unettomuutta ja negatiivisia ajatuksia, eli päihteet eivät ole varsinainen syy ongelmiin. Päin vastoin, päihteillä jopa tavoitellaan muuttunutta todellisuudentajua, jota voisi kutsua vaikkapa positiiviseksi psykoosiksi 

Psykoosi on vaan keksitty nimi ja raami kaikelle omituiselle sekoilulle, joka voi tai voi olla johtumatta lukuisista syistä. Useimmiten taustalla on kuitenkin

1. Stressi joka johtaa

2. Perusrutiinien laiminlyöntiin joka johtaa

3. Unettomuuteen joka johtaa

4. Muuttuneeseen todellisuudentajuntaan

5. Yhdistettynä aliravitsemuksen aiheuttamiin negatiivisiin ajatuksiin

= huono trippi, jonka pharma labeloi psykoosiksi ja tekee kohteelle mitä tekee

Tämä palsta ajoi minut psykoosiin.