Vihaan opiskelua mun koko sydämen pohjasta

Ryhmätyöt on tehottomin tapa oppia yhtään mitään. Ketään ei kiinnosta toisten esitelmät ja omasta aiheestakin tiedät tasan sen oman osuuden verran. 

Olen vasta hiljattain aloittanut opinnot ja meillä on vasta toinen ryhmätyö (vai jo, kun reilu kuukausi on opintoja takana?) menossa, ja se vaikuttaa just niin huonolta kuin olen kuullutkin. Joku on vapaamatkustaja, joku päsmäri joka haluaa että kaikki tehdään just nyt, joku delegoi asioita koska hän ei itse osaa. Loput siitä väliltä. 

Eikä tuossa edes opi. Tai oppii siitä omasta osa-alueesta josta kirjoittaa, mutta kokonaisuus jää hämäräksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta hiljattain aloittanut opinnot ja meillä on vasta toinen ryhmätyö (vai jo, kun reilu kuukausi on opintoja takana?) menossa, ja se vaikuttaa just niin huonolta kuin olen kuullutkin. Joku on vapaamatkustaja, joku päsmäri joka haluaa että kaikki tehdään just nyt, joku delegoi asioita koska hän ei itse osaa. Loput siitä väliltä. 

 

Eikä tuossa edes opi. Tai oppii siitä omasta osa-alueesta josta kirjoittaa, mutta kokonaisuus jää hämäräksi.

Meillä mun "kaveri" haastaa riitaa omissa ryhmissään. Onneksi ollaan eri ryhmissä yleensä. Kerran tehtiin jotain pikkutehtävää yhdessä ja hän muuttui oikeasti kunnon kiusaajaksi. Ahdisteli tyyliin vknloppuisin ja iltaisinkin joillain viesteillä tehtävään liittyen, puhui siitä joka väitunnilla, oli kiusaajahenkinen ja töykeä minua kohtaan ja tahtoi määritellä ajat jolloin minun täytyisi tehtävää työstää. Sääliksi käy niitä, jotka sen kanssa samaan ryhmään joutuvat.

Näin, että jonkun ryhmän sääntöihin oltiin laitettu tyyliin jotain, että puhelimen ilmoituksia ei saa mykistää tai olla äänettömällä, että niinkuin aina pitäisi olla saatavilla ryhmätehtävän tekoa varten. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Näin, että jonkun ryhmän sääntöihin oltiin laitettu tyyliin jotain, että puhelimen ilmoituksia ei saa mykistää tai olla äänettömällä, että niinkuin aina pitäisi olla saatavilla ryhmätehtävän tekoa varten. Miksi?

Meillä eräs ryhmän jäsen lähti parin viikon ulkomaanmatkalle kesken työn :D Jotain kuvia lähetteli reissultaan eikä todellakaan tehnyt koulutehtäviä siellä. 

Minusta esimerkiksi luovassa kirjoittamisessa olisi hyvä sopia ryhmän kanssa, millaisia metodeja käytetään.  Totuushan kyllä on, että nykyään monenlaisiin käsikirjoituksiin tarvitaan ryhmätyötaitoja, mutta ei siihen koko kurssia tulisi uhrata.  Toisaalta luovia tekstejä voi kirjoittaa yksin kotonakin, jos saa tehtävät ja virikkeet kurssilta.  Mielenkiintoinen puheenvuorosi kyllä oli.  Eiköhän tässäkin tärkeintä ole kokeilu ja vaihtelevat työmuodot.  Parin kanssa on joskus hauska tehdä tekstiä.

Ryhmässä toimiminen vaan on nykyajan työelämässä aika tärkeä taito.  Minä olen opiskellut aikana, jolloin ei ryhmätöitä vielä juurikaan tehty.  Muistan, miten kiihkeästi niitä toivoimme.  Liika on varmaan aina liikaa.  Huonoon ryhmään joutuminen on kyllä rangaistus.  Siis laiskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ryhmässä toimiminen vaan on nykyajan työelämässä aika tärkeä taito.  Minä olen opiskellut aikana, jolloin ei ryhmätöitä vielä juurikaan tehty.  Muistan, miten kiihkeästi niitä toivoimme.  Liika on varmaan aina liikaa.  Huonoon ryhmään joutuminen on kyllä rangaistus.  Siis laiskaan.

Ei ryhmässä toimimista varten tarvitse käydä kallista ja pitkää tutkintoa. Ihanniinkuin ennen tutkintoa kukaan ei osaisi toimia ryhmässä ja tutkinnon jälkeen kaikki olisivat jotain super tiimijäseniä, ei. Jos on lapsena oppinut olemaan itsekäs nillittäjä niin on varmasti vielä tutkinnon jälkeenkin.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Lisään vielä loputtomat ryhmätyöt ja pakolliset lukupiirit. Joka jumalan kurssissa. Mitään et voi enää tehdä omaan tahtiin ja tehokkaasti, vaan kaikenlaiseen tyhjänlätinään menee kohtuuttomasti aikaa. Tutkinnot saisi nipistettyä varmasti puoleen kun tuo älyvapaa tyhjäkäynti jätettäisiin pois. Hyvin on aiemmatkin sukupolvet oppineet työelämän ryhmätyötarpeet ilman, että koko opiskeluaika tahkottiin viikosta toiseen ryhmätyönä ja tentitkin ryhmätentteinä. Näistä ei edes opi mitään kun jokainen tekee irrallisia siivuja sieltä täältä ilman mitään kokonaiskuvaa.

Istuttiin takapuoli puuduksissa yliopiston penkillä aamusta iltaan ja kuunneltiin professorin unettavaa jorinaa.  Kynät savusivat muistiinpanoja kuin jättiläismäinen monistuskone.  Ai että oli kivaa.  Näin Helsingissä 60 - 70-luvuilla.

Miettikääpä joskus, miten opiskeltiin ennen ilman tietokoneita.  Miten löytyi kurssikirjoja kaikille yhtä aikaa, kun oli tenttikausi tai miten naputeltiin gradu vanhalla kirjoituskoneella ilman sähköä.  Ei rehty netistä leikkaamalla ja liimaamalla. Oi niitä aikoja.   Nämä tyytymättömät nillittäjät eivät kyllä kuulu yliopistoon.  Eivät osaa arvostaa saamaansa koulutusta.  Persuja? 

Minä puolestani vihaan opettamista.

-opettaja

Jos ei opiskelu nappaa, niin lopeta. Yksinkertaistahan se on.

Ryhmässä pitää osata jakaa tehtävät, ottaa vastuu omasta osa-alueesta ja pysytellä aikataulussa.  Yhteinen tavoite on tärkeä ja oman osuuden ymmärtäminen suhteessa kokonaisuuteen.

Hyvän luennoitsijan hyvä luento on edelleen parasta pedagogiikkaa. Ja sen lisäksi ahkera kirjojen lukeminen. Ei tämä viisaus miksikään ole muuttunut, vaikka ihmisillä on kaiken maailman vimpaimia ja älylaitteita nurkat täynnä.

Yllä joku opettajaksi esittäytyvä kertoo vihaavansa opettamista. Hänen kannattaa vaihtaa alaa. Se on opiskelijoillekin eduksi.

Hyvin järjestetty oppimateriaali tekee opiskelusta mielenkiintoista ja hauskaa. Sekava oppimateriaali saa nolla pistettä. 

Kun opiskelin shakkiavauksia, oli jumalaton työ pysyä sivulinjojen perässä ja palata johonkin linjan aiempaan kohtaan yllättäen ilman opettajien pelinotaatiota. Olen saanut kerättyä selkeimmän shakin oppimateriaalin omilla muistiinpanoilla kuin kukaan muu opettaja aiemmin. Työ oli valtava.

Ryhmäiden ongelma on, että niitä on rutiinia joka kurssilla. Opiskelusta ei tule mitään kun kaikki aika menee ryhmän kanssa aikataulujen säätämiseen. Pahimmillaan mulla oli syksyllä 9 ryhmätyötä samaan aikaan ja meinasin sulkea kännykän kun nämä hel ve tin ryhmät piippasivat taukoamatta aamusta yöhön. Yhdelle ei sovi kun on lähdössä kotipuoleen käymään, toisella eri kurssin luento, kolmannella tentti, neljännellä lääriaika. Mutta kävikö viikonloppuna? No ei käy, päiväkoti ei ole auki silloin. Työelämä on ysin eri asia yhteistyövaatimuksineen. Ensinnäkin on työajat, joiden puitteissa homma joko tehdään tai sitten sitä ei tehdä ja on täysin ok sanoa, että en voi jäädä ylitöihin. Toiseksi, iltaisin ei tarvittaisii  työkännykkää käyttää. Kolmanneksi, työ on palkallista. Jos joustaa aikatauluissasi, hyödyt siitä rahallisesti itse. Tiimillä on yleensä myös varattu yhteistä aikaa, opiskeluissa ei. Se pitää rääpiä jostain luentojen ulkopuolelta. Opiskellessa pitää hyppiä pahimmillaan 40 muun aikataulujen mukaan ja kaikki vain jonkun täysin turhan työn vuoksi.