Lue keskustelun säännöt.
Rakastan lapsiani, mutta en nauti äitiydestä.
21.02.2026 |
Lapset ovat jo kohta teini-iässä, silti usein tuntuu että äitiys ottaa enemmän kuin antaa. Toinen lapsista kehitysvammainen. Äitiyden mukana tulee kuitenkin kaikenlaista hoidettavaa ja järjestettävää, erityislapsen kanssa vielä todella paljon, jatkuvia palavereja, hakemusrumbaa, terapiaa ym. Onko tämä normaalia muilla, vai johtuuko tämä erilaisesta perheestämme?
Kommentit (5)
Ethän sä siitä kehitysvammaisesta lapsestasi ikinä pääse eroon. Hoidat häntä vielä kun olet 80v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ainakin jaettu niin, et puoliso hoitaa lasten harrastukset ja minä koulu asiat.
Tuosta voi olla hyötyäkin kehitysvammaiselle lapsellesi. Koska et nauti etkä saa mitään erityistä boostia itsellesi olemalla kanaemotyyppinen ikiäiti, niin hän itsenäistyy paremmin, saa apua paremmin (ei kehitysvammainenkaan opi parhaiten asioita äidiltään, vaan koko yhteisöltään, opelta jne.) ja voi ehkä pärjätä paremmin sitten kun sinua ei enää ole. Toki jos hän on täysin autettava joka asiassa, itsenäistymistä ei tapahdu.
Mutta joo, ei vanhempien lasten äitien pitäisikään nauttia äitiydestä liikaa. Se voi olla sitomista ja vaikuttaa lapseen kielteisesti.
Äidit, se joukko joka kantaa!!!
Ne ei jätä lapsiaan vaan huolehtii ja vie eteenpäin.
Sanoisin et normaalia.
Voimia sulle ja ota itselles pieni hetki, istu ja kuppi kahvetta!
Up