Miten "suoraan" lähteitä voi käyttää? Pitäisikö aina teksti jotenkin kirjoittaa kokonaan "uusiksi"?
Minulla on paljon englanninkielisiä lähteitä työssäni, joiden kääntämisessä suomeksi kuluu myös ajatusenergiaa. Mietin sitä, että miten suoraan voin kääntää asian ja mainita sen työssäni (toki asianmukaisesti alkuperäiseen lähteeseen viitaten). Onko väärin käyttää lähes suoraa, käännettyä lainausta vai onko jopa sanajärjestyksen muuttaminen tms. omin sanoin saman kertominen liian suoraa viittaamista?
Kokeillaanpa heittää tällainen nopsa kysymys täällä palstalla, jos vaikka joku sattuisi vastailemaankin! Kiitos jo etukäteen!
Kommentit (2)
Saa niitä käyttää hyvinkin suoraan, kunhan tosiaan se lähdeviite on. Päinvastoin joskus on epäilyttävää viitata johonkin lähteeseen mutta niin, että siinä on omaa tulkintaa jo mukana eikä sitä mitä lähde itse asiassa väittää. Pääasia on, että siinä työssä on muutakin kuin lähdelainauksia tai viittauksia peräkkäin, joku oma "juoni" joka perustelee, mitä lähteillä haetaan.
Copy-pastea lähteiden tekstit johonkin tekoäly-kielimalliin, ja pyydä muotoilemaan kokonaisuudeksi - näinhän korkeakouluissa nykyään kaikki itsenäiset kirjoitustyöt tehdään.