Ei- on kirosana

Hei,

kasvatukseen liittyviä asioita mielessä.

Mitä olette mieltä, kun pienten lasten (konttaavista juokseviin 6kk-6v) kanssa mennään toisille kylään, että kuka on se jonka tulee lapsia kieltää ja vahtia koskemasta sellaisiin asioihin joihin ei saa kylässä koskea. Esim. Huonekasvit, maljakot, lamput, kynttilät, lasitavarat, käyttää tuolia kävelytukena yms.

Odotetaan esiloista ja meillä on tuliterä koti ja sisustettu siten, että myös aikuiset viihtyvät ja omaa lasta tullaan kieltämään koskemasta tiettyihin asioihin. Tämä vaatii toki läsnäoloa, pitkää pinnaa ja hermoja, mutta jossain kohtaa lapset tietävät ettei äidin juttuihin saa koskea. Ja maalaisjärki tässäkin asiassa.  Enkä puhu nyt mistään ankarasta, -sääntösuomi kasvatuksesta-.

Totta kai elämisen jälkiä tulee ja tämä tulee olemaan yhtälailla lapsen kuin vanhempienkin koti ja vahinkoja tulee sattumaan enkä tarkoita sitä lapsi ei saisi olla lapsi, mutta omat lapset ovat omia lapsia jotka asuvat ja elävät kodissamme 24/7 ja muiden lapset vieraita jotka käyvät täällä muutamia tunteja.

Minulla on paljon ystäviä joilla on pieniä lapsia, mutta asuvat ns.rennommin ja esim kun eräs ystäväni kun tulee lapsensa kanssa kylään alkaa hän heti nostelemaan tavaroitani / kasvejani saarekkeelle tai toiseen huoneeseen ja laittaa tämän oven taaperolta kiinni. Kun lähtevät kotiin jää minun tehtäväkseni laittaa tavarat takaisin paikoilleen.

Ystäväni keskittyy jutusteluun ja kahvin juontiin enkä ole hänen koskaan kuullut kieltävän lasta koskemasta mihinkään, eikä hän taaperoaan juuri vahdikkaan, antaa ns touhuta omiaan, oma aika menee lapsen silmällä pitämiseen.

Hän on sanonut, että ei jaksa koko aikaa olla kieltämässä lapsiaan, vaan mielummin nostaa asiat pois esiltä joihin lapsi ei saa koskea, koska kokee että kaikki energia menee sitten lasten vahtimiseen.

Heillä on ruokapöytään, sohvapäytään ja lastenhuoneen lattiaan piirretty tussilla ja sohvalla saa hyppiä jne, ja tämä on täysin ok, jos he haluavat näin elää, mutta minun mielestäni toisten koteja ja asuintapoja tulisi noudattaa ja sopeutua niihin kylästelyn ajaksi. Sanoin viimeksi, että meidän sohvalla ei saa hyppiä niin ystäväni tokaisi tähän että aijaa, ei se varmaan kauaa jaksa.

Toisen ystäväni isompi lapsi raapi kynsillä ruokapöytääni ku ei saanut heti huomiota kahvipöydässä keskustelun lomassa. Onneksi pöytään ei jäänyt jälkiä, mutta tässäkään kohtaa ei kieltosanaa kuulunut, ettei noin todellakaan saa tehdä vaan odota rakas, ota lisää keksiä.

Koen aina hirveää stressiä, kun tietyt ystäväni ovat tulossa kylään lapsineen ja olen päättänyt nostaa kissan pöydälle heidän kanssaan, miten itse toimisit tilanteessa?