Ystävä on vaan niin pihi, että ystävyys hiipuu -eikä tämä tajua mtn

Otetaan nyt vaikkapa ihan arkinen yhteydenpito: viestit pitää mennä tasan vuorotellen eli päittäin ja itse puhelua ei hän soita, ikinä. 
Tämä tuli minulle selville jotenkin ohimennen, kun hän mainitsi että oli nakuttanut viesteillä jotain tärkeää asiaa toiselle ystävälle ja kuinka se vaan jatkoi vastaamalla viestillä, eikä millään soittanut. Hoksasin siinä samalla, että niinhän se tekee minunkin kanssani. Minä vaan olen ollut niim hömelö, ett olen hetimiten soittanut hänelle kuullakseni nopeasti , mitä on tapahtunut tms.

Autolla kulkemiset: mennään vaikka yhdessä hänen autollaan Ikeaan. Hän ei voi hakea minua kotoa, vaan minä siirryn monimutkaisesti jonnekin matkan varrelle poimittavaksi, ettei tule turhaa mutkaa ajaessa.  Jos sitten joskus ajaa meidän kautta, saan kuulla juttua bensan hinnoista ja autojen käyttökuluista, pitkään.Mainittakoon että hän on saanut äidiltään sen auton. Uudehkon pikkumersun. Epäilen että vakuutukset menee vielä äidin maksettavaksi. En yhtään ihmettelisi.

Koko ajan pitää miettiä, että olen hänelle jotain velkaa. Kiitollisuudenvelka ei ole mitään, nyt puhutaan konkreettisesti ihan rahakorvauksista.

Kaiken pitää hänen maailmassaan mennä tasan tasan. Muuten häntä käytetään vaan hyväksi.

Tämähän pätee vain silloin joskus, kun HÄN on joutunut jtn maksamaan. Ei koskaan toisinpäin.

Itse olen ns höveli ja tarjoan esim kotonani runsaat tarjottavat. Ihan ystävällisyyttäni ja kohteliaisuudesta.

Alkaa tulla nyt kyllä mitta täyteen. En minä jaksa, vaan lähinnä enemmän ja enemmän v-ttaa hänen käytös.