Ai työttömienkin naisten pitäisi ryhtyä lapsen hankintaan?

Työttömyys on monenkin naisen este ryhtyä oman lapsen hankintaprojektiin.

Itsekkin otin aikoinaan melkoisen riskin hankkiessani lapsemme ilman vakituista työpaikkaa omaamatta.  No, kuitenkin lastemme isällä oli ns. vakaa työ yksityisellä työnantajalla, joten luotin siihen, että saamme lapsemme elätettyä ilman sossutukiaisia.  Hyvin onneksi onnistuimme, vaikka itse kärsin väliaikaisesti työttömyydestäni lapsiemme ollessaan vielä meidän elatusvastuullamme.  Tarveharkinnaisen työttömyyspäivärahattomuuskaudenkin sain tuta noin kymmenen vuoden aikana, kun olin silloisen kyseisen lain voimassaoloajan työttömänä aika- ajoin jopa pari vuotta putkeen, koska työrupeamat olivat niin lyhyitä, etten päässyt nollaamaan ansioihini sidottua työttömyyskassan työttömyyspäivärahaani enää 2000- luvulla.  Työllisyyskursseja tuli käytyä siten välillä työttömyyskausieni, koska tällä asuinpaikkakunnalla ei ollut ammattiani vastaavia töitä tarjolla lainkaan, ja jos sitten joku paikka olikin avoinna haettavaksi, niin hakijoita saattoi olla monia satoja, ja se yksi vain sai paikan "suhteilla".  

Nyt olen onneksi päässyt jo eläkkeelle, mut eipä eläkkeeni suuren suuri ole, että turha kadehtia.  Olen kuitenkin muutaman veronmaksajan synnyttänyt ja kasvattanut puolisoni kanssa tähän valtioon, ja toivon myös että lapsenlapsillammekin onnistuu elämä  paremmin työpaikkojensa puolesta kuin miten kävi minun kohdallani.  Olen kuitenkin kiitollinen, että sain kerrytettyä työeläkettä menneiden vuosikymmenien työikäisyyteni vuosien aikana., vaikkakin pieneksi eläkkeeni jäikin.

Pelottaa  hieman kuitenkin tulevaisuuteni, koska yhteiskunta ei kykene enää tasokkaaseen vanhusten hoitoon, ja meillä pienituloisilla eläkeläisillä ei ole varaa yksityiseen hoitoon.