Lue keskustelun säännöt.
Kuvaile sitä ihanaa tunnetta kun vihdoin olet irtisanoutunut kamalasta työpaikasta
Kommentit (14)
Vapaus. Taakka tippunut harteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi mun elämän parhaimmista päivistä oli se, kun määräaikainen soppari aivan kauheassa työpaikassa päättyi. Muistan vieläkin sen kepeyden ja vapauden tunteen, kun kävelin viimeistä kertaa työpaikan porteista ulos.
Oli ihana päivä, kun määräaikainen kamalaan paikkaan loppui. Yläkoulu, mutta oppilaissa ei ollut valittamista. Työkaverit sensijaan oli kyttääviä selkäänpuukottajia, jotka teki parhaansa että tekisin virheen ja raportoivat sen heti eteenpäin kertomatta minulle kuinka pitäisi toimia oikein. Joka kerta kun ajan siitä ohi, huokaisen onnellisena, kun ei tarvitse enää ikinä mennä sinne.
Irtisanouduttuani huomasin, että uusi työpaikka olikin vielä huonompi. Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Niinkin voi käydä.
Vapaus. Toki puukkoa iskettiin selkään vielä jäljestäpäinkin, mutta annoin olla, en lähtenyt mukaan. Jaksoin painaa jopa ilman lomia. Työpaikkaa kannattaa vaihtaa aina, kun siltä tuntuu. Jos joutuu huonompaan paikkaan, niin vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se irtisanomisaika 1kk oli kamala, mutta sen jälkeen helpotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kumpa saisinkin noin tehdä. Tosin pitäisi ensin löytää uusia hommia. Helpommin sanottu kun tehty 45+ tässä maailmantilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Irtisanouduttuani huomasin, että uusi työpaikka olikin vielä huonompi. Kun lähtee sutta pakoon, tulee karhu vastaan. Niinkin voi käydä.
Huomaa ettei sinulla ole kokemusta oikeasti huonosta työpaikasta. Minulla esim sellainen että menettäisin ennemmin omistusasuntoni kuin palaisin sinne manalaan töihin. Aivan järkyttävä rotankolo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No se irtisanomisaika 1kk oli kamala, mutta sen jälkeen helpotti.
Jaa miten?
Valtava taakka putosi harteilta välittömästi. Eikä ole takaisin palannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanoutuminen itsessään ei ole ollut kovin hekumallista, mutta kun lopulta kävelee ovesta ulos ja tietää, että pääsee eroon siitä haisevasta mätäpaiseesta, on tunne höyhenenkevyt! Maailmassa on lisää värejä, ihania tuoksuja ja herkullisia makuja, eikä enää pelkkää sysimustaa ulosteenkäryä. Askel on kepeä ja tulevaisuus tuntuu vihdoinkin hyvälle!
Tunne oli lähinnä kummallinen. Irtisanouduin ja sovin saman tien HR:n kanssa, että en palaa loman jälkeen töihin, ei siis tarvetta enää koskaan nähdä esihenkilöä eikä mitään säätämistä sen kanssa, saanko jäädä lomalle vai en. Työkavereille heippameili, avaimet, puhelin ja läppäri sekä kulkukortti niistä vastaavalle ja kotiin.
Pomo yritti soittaa seuraavana päivänä, mutta eihän minulla enää ollut työpuhelinta.
Aahhh....