Lover narsistisarja - poika ei piittää äidistä.
Anteeksi nyt vaan, mutta mitä helvettiä? Jaksosta toiseen perhen poika hymyilee ja hymyilee, kun äitiä kohdellaan kuin saastaa. En ymmärrä. Huonoa käsikirjoitusta ja tietysti ei ole näyttelijän vika vaan hän tekee, mitä pitää. Tosielämässä en usko, että olisi tuollaista. Tai voiko olla, että oikeasti perheen sisällä ihmiset eivät ole niin läheisiä ja sallivat, kun läheistä satutetaan - vaan hymyilemällä?
Kommentit (12)
Hän on ihan omassa maailmassaan siellä sarjassa.
Ei kai siinä ole tarkoituskaan esittää onnellisen tai tasapainoisen perheen elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai siinä ole tarkoituskaan esittää onnellisen tai tasapainoisen perheen elämää.
Eli poika on ihan tarkoituksellaan välinpitämätön... Ymmärrän.
Monella ei todellakaan ole hajuakaan narsistisen perheen dynamiikasta. Se saa kaikki toimimaan epänormaalisti. Lapsella / nuorellakin voi olla tapa selviytyä juuri tekemällä tilanteesta normaali.
Narsisti vaikuttaa KOKO siihen lähipiiriin. Ei siinä ole todellakaan lapset suojassa. Pelottaa se hullu ihan kaikkia.
Lisäksi nuori on nuori omine fokuksineen. Ei hän todellakaan ole välttämättä mitenkään kypsä ottamaan mitenkään vastuuta äitinsä hyvinvoinnista tms. Ja hänhän voi olla itsekin vaikka autisti.
Ihmeellistä yksinkertaistamista. Sarja on juuri hyvä siksi, ettei vedä mitään överiksi. Mies on sopivan piilevästi täys hullu eikä murkkukaan ole mikään sankarihahmo.
Vierailija kirjoitti:
Monella ei todellakaan ole hajuakaan narsistisen perheen dynamiikasta. Se saa kaikki toimimaan epänormaalisti. Lapsella / nuorellakin voi olla tapa selviytyä juuri tekemällä tilanteesta normaali.
Narsisti vaikuttaa KOKO siihen lähipiiriin. Ei siinä ole todellakaan lapset suojassa. Pelottaa se hullu ihan kaikkia.
Lisäksi nuori on nuori omine fokuksineen. Ei hän todellakaan ole välttämättä mitenkään kypsä ottamaan mitenkään vastuuta äitinsä hyvinvoinnista tms. Ja hänhän voi olla itsekin vaikka autisti.
Ihmeellistä yksinkertaistamista. Sarja on juuri hyvä siksi, ettei vedä mitään överiksi. Mies on sopivan piilevästi täys hullu eikä murkkukaan ole mikään sankarihahmo.
Kiitos vastauksesta. Ehkä minulla oli epärealistisia odotuksia, että äiti ja poika ovat hyvin läheisiä ja ns tiimi. Ymmärrän, että se ei ole aina näin. Mahdollisesti autisti - ymmärrän senkin. Mutta siis on yksi asia ottaa vastuu ja suojella äitiä ja toinen juttu, että vaan koko ajan hymyilee, kun äitiä kaltoinkohdellaan. Ehkä sarjaan olisi voinut olla lisätty kohtaus, jossa poika sanoo äidille, että onko hänellä kaikki ok. Ehkä se on vielä tulossa.
"voiko olla, että oikeasti perheen sisällä ihmiset eivät ole niin läheisiä"
Kyllä voi. Oma äitini katsoi vain vierestä kun isä löi minun pään niin kovaa oveen että minusta alkoi valua verta. Ei yrittänyt auttaa ettei oma nahka joudu lyönnin kohteeksi.
Tässäpä vain yksi tarina lapsuudestani. Tänä päivänä minulle on ihan sama mitä äidille käy, omillansa on.
Vierailija kirjoitti:
"voiko olla, että oikeasti perheen sisällä ihmiset eivät ole niin läheisiä"
Kyllä voi. Oma äitini katsoi vain vierestä kun isä löi minun pään niin kovaa oveen että minusta alkoi valua verta. Ei yrittänyt auttaa ettei oma nahka joudu lyönnin kohteeksi.
Tässäpä vain yksi tarina lapsuudestani. Tänä päivänä minulle on ihan sama mitä äidille käy, omillansa on.
Olen hyvin pahoillani. Aloin itkemään. Ymmärrän, kuinka onnekas ja etuoikeutettu olen. Mun äiti kasvatti minut yksin - hänellä oli suhteita, mutta hän suojeli mua aina.
Vierailija kirjoitti:
"voiko olla, että oikeasti perheen sisällä ihmiset eivät ole niin läheisiä"
Kyllä voi. Oma äitini katsoi vain vierestä kun isä löi minun pään niin kovaa oveen että minusta alkoi valua verta. Ei yrittänyt auttaa ettei oma nahka joudu lyönnin kohteeksi.
Tässäpä vain yksi tarina lapsuudestani. Tänä päivänä minulle on ihan sama mitä äidille käy, omillansa on.
Luuletko ettei äitisi ollut uhri ihan samallalailla kuin sinäkin? Järkyttävää syyllistämistä ettei ihminen pysty peloltaan puuttumaan johonkin kun itse on alistettu.
No, äitihän on sen hirviön tuonut taloon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"voiko olla, että oikeasti perheen sisällä ihmiset eivät ole niin läheisiä"
Kyllä voi. Oma äitini katsoi vain vierestä kun isä löi minun pään niin kovaa oveen että minusta alkoi valua verta. Ei yrittänyt auttaa ettei oma nahka joudu lyönnin kohteeksi.
Tässäpä vain yksi tarina lapsuudestani. Tänä päivänä minulle on ihan sama mitä äidille käy, omillansa on.
Luuletko ettei äitisi ollut uhri ihan samallalailla kuin sinäkin? Järkyttävää syyllistämistä ettei ihminen pysty peloltaan puuttumaan johonkin kun itse on alistettu.
Äiti oli aikuinen. Lapsella ei ollut mitään päätösvaltaa. Vaikka äitikin oli uhri, ihan ymmärrettävää - ja kyse on tuskin nyt vain siitä yhdestä tilanteesta.
Jos kyseessä olisi pieni lapsi, ymmärtäisin, mutta hän on nuori mies - melkein aikuinen.