Mummoni oli aivan kauhuissaan, kun kerroin olevani raskaana. Olen 20-vuotta ja avioliitossa.
Hassuinta tässä on se, että mummollani oli tässä iässä jo toinen lapsi tuloillaan.
Niin vaan se maailma muuttuu!
Kommentit (32)
mutta mun mielestä aborttiin kehottaminen ym. ei oikein ole vappu-huumoria mun makuun...
[/quote]
hiukan provosoi niin joku vetää herneen nenään oikein tosissaan!
Hyvää ja kaunista päivää kaikille ja eritoten vappua!
[/quote]
Olen samaa mieltä erään vastaajan kanssa, että mummosi luultavasti näkee sinut vielä pienenä tyttönä, eikä ymmärrä sinun kasvaneen naiseksi.. Tottuu varmasti ajatukseen kuitenkin pian, jahka näkee vatsasi pyöristyvän :)
Oma mummoni oli 20-vuotiaana jo kolme synnytystä läpikäynyt, joten kyllä ennen vanhaan on jo kovin nuorena otettu vastuu isosta lapsikatraasta. En näe ikäisesi naisen olevan suuressa pulassa yhden lapsen kanssa, hyvin se varmasti sujuu! Ja ohan sulla mies auttamassa :)
Vierailija:
mutta mun mielestä aborttiin kehottaminen ym. ei oikein ole vappu-huumoria mun makuun...
hiukan provosoi niin joku vetää herneen nenään oikein tosissaan!
Hyvää ja kaunista päivää kaikille ja eritoten vappua!
niin varmaan tosikot uskoo, mutt täällä onneksi liikkuu muitakin ihmisiä, tiedättekö että tosikot kuolee nuorena omaan totisuuteensa!
Onnea ap! Tiedän monia, jotka suorittaneet opinnot ym. lapsen saannin jälkeen. Elämän voi elää usealla tavalla ja kaikissa valinnoissa on sekä hyviä että huonoja puolia. Harva kuitenkaan elämäänsä haluaisi jälkikäteen muuttaa! Mietin jo viime viikolla, pitäisikö vähäksi aikaa unohtaa av-palsta ja nyt taidan sen kyllä tehdä. Täällä on niin katkeraa ja ahdasmielistä porukkaa.
Terveisin kahden lapsen äiti, ensimmäisen 19-vuotiaana saanut! Yliopistossa ja onnellisesti naimisissa..ja hyvin toimeentulevia!! Mistään en ole jäänyt paitsi vaikka nuori äiti olenkin, missään ei lue että " pitäisi lopettaa eläminen" kun saa lapsia. Onnea sinulle raskauteen ap!
eipä sen puoleen, voisin olla vaikka mummisi...
t. 38 v
Onnea ap raskaudestasi!
Mummosi on varmasti vaan ajan saatossa unohtanut sen ajan kun itse oli sen ikäinen. Eikä tohdi luottaa että sinä olet kasvanut nyt nuoreksi naiseksi ja elämä kuljettaa eteenpäin...
Itse olen naimisissa ja 2 lapsen äiti. Esikoinen syntyi kun olin 20v. Ystäviini kuuluu äitejä 20-50v ja kaikkia meitä yhdistää äitiys ja sen ilot.
On täysin yksilöllistä kuka missäkin iässä on valmis äidiksi. Ikä sinänsä ei varmista mitään onnistumisen eväitä vanhemmuuteen. Omissa tuttavissani on esim. 42v. esikoisensa saanut äiti jolla esikoinen 4v. on yhä vaipoissa, istuu rattaissa, kontrolloi äitiään (tämä ei kuitenkaan tarkoita että olisi huono äiti) jne.
Minusta se osoittaa ihmiseltä todellista epäkypsyyttä että on valmis täällä suoralta kädeltä tuomitsemaan pelkän ikäluvun perusteella sopimattomaksi äidiksi... Kypsä ja fiksu ihminen ymmärtää että meitä on täällä monenlaisia ja eritavalla kasvaneita persoonia. Ja jokainen lapsi tarvitsee rakastavan ja tasapainoisen äidin joka kaiken keskellä turvaa ja rakastaa...
kun se on NIIN ihmisestä kiinni, kelle sopii mikäkin minkäkin ikäisenä. Jos olette avopuolisosi kanssa samalla aaltopituudella ja molemmat sitoudutte lapseen, se on ihan sama vaikka olisitte 17-vuotiaita. Jotkut taas eivät ole valmiita lapsen saantiin 30-vuotiainakaan. Iän perusteella on ihan turha mitään kommentteja heitellä.
Mummisi voi olla kauhuissaan, koska hänen aikanaan tuo tilanne lienee automaattisesti merkinnyt kotiin jäämistä ja hän tietysti toivoo sinulle hyvää koulutusta jne. Varmasti pian muuttuu ääni kellossa!
Itse sain esikoiseni 27-vuotiaana ja pidän sitä sopivana ikänä, koska mulle ei olisi onnistunut opiskelu lapsen kanssa, olen niin laiska:)
Vierailija:
hiukan provosoi niin joku vetää herneen nenään oikein tosissaan!
Hyvää ja kaunista päivää kaikille ja eritoten vappua!