Ah kiitos, mieheni, kiitos taas jälleen kerran...(sis. valitusta)

hyvä miettiä että mitä järkee miehen ja naisen parisuhteessa on?

kun täytyy riehaantua siitä jos lehti on hukassa?... opeta siinä sitten lapsille malttia ja kärsivällisyyttä...



Ja että eikö osata käyttäytyä? moniko esim. työpaikallaan kehtaa riehua noin mitättömästä asiasta?

kusipääksi, kun pyysin yöllä sammuttamaan valot (mies oli herännyt kurkkukipuun ja ruvennut lukemaan, mutta ei viitsinyt mennä keittiöön ja laittaa ovea kiinni, ettei herättäisi meitä muita samassa huoneessa nukkuvia).



Minäkin olen näitä niellyt vuosikausia, ollut vaan hiljaa ettei riita kasvaisi ja lapset kuulisi. Nyt alkaa tuntua että luottamus ja kunnioitus on mennyt lopullisesti, kun en koskaan tiedä mistä se hermostuu ja miten pahasti sanoo. jälkikäteen mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut, ajattelee kai että kaikki on jo unohdettu. Joskus olen yritänyt tästä jutella, mutta siitä seuraa vaan lisää nimittelyä.

Miksi me rakastetaan ja välitetään ja huolehditaan niistä kaikenlaisista ääliöistä sitten kuitenkin? Ja ne ovat lastemme isejä ja partnereitamme.



Ikuinen arvoitus.

minun mieheltäni, jota olen jättämässä 8 yhteisen vuoden jälkeen. En jaksa enää tuollaista pimahtelua omituisista asioista.

kuin sontaa?... kutenkin on tämän sontaläjän monasti vielä vihillekkin vienyt?

Vierailija:

minun mieheltäni, jota olen jättämässä 8 yhteisen vuoden jälkeen. En jaksa enää tuollaista pimahtelua omituisista asioista.

Aiheuttaako olut siis mielialan muutoksia? Olisko mies säyseämpi jos siirtyisi Kossuun?

luulin, että kyse on vain vaarattomasta oikkuilusta, joka lievittyy kun tulee oikeaa vastuuta lapsista tms. Että sitten ei tarvitse vetää hirveitä pultteja ja mököttää viikkoa siitä, että keitän riisin väärällä tavalla tai juon vääränlaista maitoa. Eihän sitä voi uskoa, että joku jaksaa jankuttaa joutavuuksista ikuisuuksia. Mutta näköjäänpä jaksaa, enkä minä ainakaan aio pilata loppuelämääni sillä, että katson toisen vihaa tai opettelen elämään naurettavien oikkujen mukaan. Kyllähän pari omituisuutta sietäisi, mutta kun niitä tulee lisää ja lisää ja minun pitäisi arvata mitä merkillisimpiä sääntöjä, jotka koskevat verhoja, uunin ritilää, vessapaperirullaa ja jopa sitä mitä itse syön, niin EI KIITOS ENÄÄ. Rakkaus on jäänyt jonnekin vuosien taa.

t. 8 (muistaakseni)

Vierailija:

Osa ihmisistä on ääliöitä. Mutta miksi me ei huomata ääliön oireita ennen kuin vasta sitten kun on jo liisterissä?

Miksi me rakastetaan ja välitetään ja huolehditaan niistä kaikenlaisista ääliöistä sitten kuitenkin? Ja ne ovat lastemme isejä ja partnereitamme.

Ikuinen arvoitus.

miten joku voi olla niin sairas että nipottaa toisen maidon juonnista? tai että riisistä riittää murhetta koko viikoksi?



Huh huh,

Syykin sitten paljastui, masennus ja toinen nainen (järjestyksestä en ole varma kuinka päin). Liian monta vuotta niitä järjettömiä raivokohtauksia siedin ja yritin toista miellyttää. Kun syy lopulta selvisi niin johan helpotti.



Kriisit on jo lieventyneet ja miehen hermokohtaukset poissa. Miehellä masennuslääkkeet käytössä ja toki tieto että vielä jotain " hölmöilyä" niin kaikki tämä loppuu.



Kyllä nimi9ttelyä vielä riitatilanteissa esiintyy mutta ne järjettömät syyt ovat poistuneet lähes kokonaan.

Vierailija:

kusipääksi, kun pyysin yöllä sammuttamaan valot (mies oli herännyt kurkkukipuun ja ruvennut lukemaan, mutta ei viitsinyt mennä keittiöön ja laittaa ovea kiinni, ettei herättäisi meitä muita samassa huoneessa nukkuvia).

sanoa miestäni kusipääksi jos hän käskisi minun sammuttaa valon tai lähteä makuuhuoneesta muualle lukemaan. Tai en sanoisi kusipääksi vaan sanoisin lukutaidottomaksi moukaksi joka ei ymmärrä lukemisen päälle mitään (minä siis luen AINA ennen nukkumaan menoa ja se on voi voi jos mies ei saa unta kun minun himmeä yölamppu palaa).

Sitä kun on parisuhteessa tehtävä kompromisseja ja kestettävä toisen outoja tapoja.

Minä kuulemma siivoan ja samalla hävitän hänen paperinsa/avaimensa/tms keittiön pöydältä, hän siis töistä tullessaan laittaa keittiön työpöydälle (!) kellonsa, lompakkonsa, avaimensa, kuittinsa, paperinsa tms. Ja sitten kun minä ruokaa laittaessa ja pöytätilaa tarvitessani siirrän niitä ja hän ei enää löydäkään niitä samasta paikasta olen ne hävittänyt. Tosiasiassa siirtänyt puolen metrin päähän pöydän päässä olevaan (hänen tavaroilleen tarkoitettuun) kippoon ja paperit sitten taas paperilokerikkoon siihen viereen. Minä sanon, että katso siitä vierestä, mutta siis niitä ei olisi saanut siirtää.



Muutaman kerran on sattunut niin, että mies etsi ja etsi moottorikelkan avaimia kiireessä. Ensimmäisenä syytti minua siitä, että olen hävittänyt ne eteisen avainkaapista. Hän oli itse 100% varma siitä, että hän oli ne sinne laittanut ja ainoastaan minä sieltä hävittänyt. Lopulta avain löytyi hänen oman kelkkailupukunsa taskusta. Oli muuten vähän nolona mies.



Eli ei onneksi tämän pahempia juttuja meillä.

vaadittu, että valoja ei sytytetä klo 03.30 yöllä niin että ne paistaa nukkuvien silmään ja herättää nämä. Ja minusta ei ole ok sanoa ketään koskaan kusipääksi, mutta voi voi, teidän perheessä se sitten ilmeisesti on ihan normaalikeskustelua.

Vierailija:

Vierailija:

kusipääksi, kun pyysin yöllä sammuttamaan valot (mies oli herännyt kurkkukipuun ja ruvennut lukemaan, mutta ei viitsinyt mennä keittiöön ja laittaa ovea kiinni, ettei herättäisi meitä muita samassa huoneessa nukkuvia).

sanoa miestäni kusipääksi jos hän käskisi minun sammuttaa valon tai lähteä makuuhuoneesta muualle lukemaan. Tai en sanoisi kusipääksi vaan sanoisin lukutaidottomaksi moukaksi joka ei ymmärrä lukemisen päälle mitään (minä siis luen AINA ennen nukkumaan menoa ja se on voi voi jos mies ei saa unta kun minun himmeä yölamppu palaa).

Sitä kun on parisuhteessa tehtävä kompromisseja ja kestettävä toisen outoja tapoja.

Olen esittänyt hänelle oikein varovasti, että olisikohan hänellä kenties hiukan masennusta, kun pinna palaa hurjan herkästi - ja niin, että mökötystä voi kestää sen päälle viikonkin. Että hän lietsoo itseään yhä pahempaan vihaan " rankaisemalla" itseään: nukkuu pienellä olkkarin sohvalla (vaikka saa siitä selkänsä kipeäksi), makaa makuuhuoneessa päivällä (eikä tule muiden seuraan) jne. Ja siten saa kiukkunsa kestämään pidempään, projisoi itse tekemänsä valinnat ja niiden aiheuttaman epämukavuuden MINUUN!

No, tuon epäilyn jälkeen mies kehitti vuosisadan huudon ja mökötyksen. Vei monta kk ennen kuin siitä päästiin jotenkuten yli.

Vierailija:

Syykin sitten paljastui, masennus ja toinen nainen (järjestyksestä en ole varma kuinka päin). Liian monta vuotta niitä järjettömiä raivokohtauksia siedin ja yritin toista miellyttää. Kun syy lopulta selvisi niin johan helpotti.

Kriisit on jo lieventyneet ja miehen hermokohtaukset poissa. Miehellä masennuslääkkeet käytössä ja toki tieto että vielä jotain " hölmöilyä" niin kaikki tämä loppuu.

Kyllä nimi9ttelyä vielä riitatilanteissa esiintyy mutta ne järjettömät syyt ovat poistuneet lähes kokonaan.

Joten: miten sait miehen hakemaan apua?

Joo, totta kai on tyhmää, että siedän tuollaista. Mutta tuo on pahentunut vuosien mittaan eikä häirinnyt juurikaan siinä vaiheessa, kun meillä ei vielä ollut lapsia.

Totta kai miehellä on myös hyviä puolia. Kukapa meistä täydellinen olisi? Kyse nyt vain on siitä, että NYT tuo alkaa käydä sen verran raskaaksi, että en tiedä, mikä on kokonaissaldo...

Eli ei voi sanoa niin, että " olisit harkinnut ennen kuin miehesi valitsit" tms. Ei kukaan ole muuttumaton ja samanlainen, iän ja elämäntilanteen muuttuessa ihminenkin muuttuu.

ap