miten lopetettavan koiran viimeisistä päivistä hyvät?

...onko koiran lopettamisen syynä vain omistajan sairaus? Jos sairaus on parannettavissa niin silloinhan hoitokodin löytö koiralle on ratkaisu, jos omistaja ei pysty enää koskaan koiraa ottamaan niin silloin uuden kodin löytäminen kai olis oikea keino.



Muuten en osaa neuvoa, tuskin mitään kovin tavallisuudesta poikkeavaa kannattaa tehdä, ettei esim. pullan syönnillä sit aiheuta koiralle mahavaivoja yms.



Mutta kuulostaa hyvälle, että mietit asiaa. Etkö voisi pitää koiraa ihan pysyvästikin, jos koira siis on terve eikä sen takia lopetettavaksi menossa?

kiitos vastauksesta Helmiurho. Nyt ollaan päätetty että pidetään koiraa vähän aikaa meillä, että omistajan tila selviää, voisiko vielä esim. kesän pitää koiraa (kesällä kun on helpompaa mökillä jne, ja koirakin nauttii ulkonaolosta).



Koira on melko vanha ja pikkuhiljaa alkaa olla kaikenlaista sairautta. Sitä ei ole koulutettu ollenkaan ja esim. kävelylenkkien teko on aika hankalaa kun se haluaa itse päättää minne mennään. Pissailee vanhuuttaan lattialle ja on muutenkin omapäinen.



Meidän elämään ei oikein koira sovi, ainakaan iso ja useasti pissatettava, kun matkustetaan ja liikutaan eikä meillä ole sille varahoitajaa. En halua että koiraa rikkoo lattiat ja likaa matot sekä huonekalut :-( joten pidämme vaan alakerrassa nyt ja tietty koira surullinen kun ei saa koko ajan olla meidän ihmisten luona. Nyt koitan olla koirelin kanssa tuolla alhaalla ja lelliä ja rapsutella, mutta jatkuvasti en tietenkään jaksa enkä pienen vauvan kanssa pystykään.



Mietin lisäksi onko vanha koira enää tyytyväinen uudella omistajalla vai kaipaako vaan vanhoja omistajiaan.



Olet oikeassa siinä ettei kannata ylensyöttää ettei aiheuta vatsanväänteitä. Mietin vaan mikä olis koirasta mukavinta viimeisiksi päiviksi, jos jollain olisi hyviä ajatuksia lisää... Lopettaminen kuitenkin ennemmin tai myöhemmin edessä.



t. Heini

Kuulostaa ihan hyvälle tuo järjestely! Ei koiraa varmaankaan kauheasti haittaa, vaikka ei koko taloon pääsekään, meilläkin yläkerta (makuuhuoneet) on koiravapaata aluetta. Kesää kohden tässä onneks ollaan menossa ja kuten sanoit, niin jos mökille on mahdollisuus päästä niin varmasti sujuu siellä paremmin.



Nyt elätte päivä kerrallaan ja etenette sen mukaan mikä tuntuu parhaimmalta. Tuo sisälle pissailu on tietysti aika hankala vaiva ja jos vielä koira ulkoiluttaa sinua niin vauvan kans ymmärrettävästi vaikeaa.



Hyvää jatkoa teille ja koirallekin, kärsivällisyyttä ja voimia :D

Tällainen saattohoito on enemmän kait ihmisen mielen hoitoa, eihän koira tiedä, että loppu on edessä, ellei se ole niiiin sairas, että tietää siitä itse, että kohta loppu koittaa, kait koira sellaisen osaa aavistaa. Mutta joka tapauksessa, jos koiran lopettamisesta on tehty päätös, niin antakaa koiran elää koiran elämää loputkin päivät, ei siihen kuulu pullapitkot ja hanhemaksapallerot (joillakin ikävä kyllä kuuluu ja se näkyy vyötäröllä sitten). Koira osaa kyllä lukea myös hoitajansa outoa käytöstä ja voi hermostua siitä. Tietysti lopettamistilanne on aina hyvin tunteita herättävää, mutta ehkei kuitenkaan ole suotavaa surra ylenpalttisesti koiran läsnäollessa. Jos itkeä ulistaan kun koiraa saatetaan viimeiselle matkalle, kyllähän tämä turre aavistaa, että nyt on asiat huonolla mallilla ja varmasti se ahdistaa koiraparkaa enemmän kuin se, että tilanteeseen suhtaudutaan järjellä, hoidetaan asia asiallisesti loppuun asti ja kun koira on saatettu vihreimmille metsästysmaille, antakaa sen surun tulla vasta sitten :) Uskoisin, että näin koira saatetaan kaikista mukavimmin viimeiselle matkalleen!