Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa Outoja sääntöjä joihin olette törmänneet eri perheissä.
04.11.2011 |
Tuli mieleen kun uusi tuttava ihmetteli pitkään ja hartaasti sitä että meidän lapsille on sääntö että jos pelaa vaikka tunnin tietokoneella/pleikkarilla niin sitten ollaan kaksi tuntia ulkona.
Ollaan siis näin rajoitettu varsinkin teinipojan pelaamista ja eniten tuo sääntö on voimassa viikonloppuisin, muuten poika pelaa sen 48h putkeen.
Muistin sitten että lapsuuden ystävän perheessä oli sääntö että talossa sai olla vain yksi vieras kerrallaan. Sinne ei siis mennyt sukulaisperheitäkään vieraiksi, kun sääntö oli että yksi vieras kerrallaan. Ystävälläni oli syntymäpäivät aina jossain muualla että sai kutsua enemmän kuin yhden vieraan.
Mutta mitä teille tulee mieleen?
Kommentit (284)
Taidan ihan oikeasti ottaa käyttöön tuon, että lasten kaverit eivät saa tulla keittiöön.
ne eivät tule keittiöön? Me ollaan sitten varmaan outoja, kun lapset saavat tehdä keittiön pöydän äärellä läksyjä kaveredeiden kanssa, tarjoan välipalaa joskus ja me leivotaankin lasten kavereiden kanssa, plus tietysti ruokaillaan kun kaverit ovat meillä yökylässä. aika karseaa olisi tuollainen kyttääminen.
Välipala tarjotaan ruokasalissa, samoin yökyläilijöiden ateriat. En keksi mitään syytä, miksi lapsen kavereiden pitää tulla keittiöön. Enkä ole kotona kyttäämässä 24/7, sillä käyn töissä ja lapsi on koulussa. Kuljemme samaa matkaa, joten aika harvinainen olisi se tilanne, jossa lapsi olisi kavereineen kesken koulupäivän kotona.
voivat tehäd yhdessä pöydän ääressä keittiössä. Vai pitäisikö sanoa ruokasalissa, että se kuulostaisi susta tarpeeksi hienolta? ja me juntit kyllä leivotaan keittiössä ;)
ihan siitä syystä, että he ovat lapseni kavereita ja minusta on kummallista mennä kylään leipomaan kaverin äidin kanssa. Leipokoot omien vanhempiensa kanssa, tänne tulkoot leikkimään lapseni kanssa. Ja kun itse leivon, leivon keittiössä enkä ruokasalissa, ne kun ovat kaksi ihan erillistä huonetta eikä ikinä ole edes käynyt mielessä, että ruokasali olisi leivonnan paikka. Eihän siellä ole edes kunnon uuneja, pelkät varaavat kaakeliuunit. Eikä keittiön pöytä ole läksyjä varten. Lapsella on työhuone ihan siksi, että on rauha tehdä läksyjään, kyllä sinne mahtuu saman pöydän ääreen 3-4 kaveriaan.
leivotaan porukalla, lapset monesti pyytävät, että tehdäänkö taas pullaa :) Jspa heillä ei kotona leivota. Musta olisi muutenkin outoa, jos lasten pitäisi kavereineen kyhjöttää vain omissa huoneissaan. Noh, jokainen tyylilään.
Tiedän kaltaisesi äidit: omitaan lapselta kaverit, tehdään heidän kanssaan kaikenlaista ja kehuskellaan, miten minä olen niin äitiä että. Leivotaan ja laitetaan yhdessä, oma lapsi siellä joukon jatkona. Ja hän kun olisi niin halunnut pelata rauhassa kavereitten kanssa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja heillä oli sääntö, että toisessa vessassa sai käydä vain pissalla ja toisessa kakalla. Ja ihan oikeasti puuttuivat siihen, jos esim. pissa-vessassa joku vieras oli erehtynyt käymään kakalla, ja huomauttivat asiasta. :D
johon vilijonkka-kotien lapset tulevat leikkimään. Meillä saa oleilla kaikissa huoneissa, myös vanhempien makkarissa. Majoja ja seikkailuratoja saa rakentaa, saa leikkiä ja käyttää luovuutta.
Ja kyllä lapset selvästi nauttivatkin olostaan meillä. En ymmärrä miksi minun pitäisi hysteerisesti kytätä jotain huonetta tai huonekalua ja varjella, ettei kukaan hengitä siihen päin. Elettäväksihän tämä elämä on annettu.
Niin, ja on meilläkin rajoja. Kaapeista ei saa kiskoa holtittomasti tavaraa (jos haluaa jotain, voi kysyä aikuisilta luvan). Sängyistä ei saa kiskoa petivaatteita majanrakennukseen (vilttejä löytyy varastosta). Ruokaa ei syödä kuin keittiössä, poikkeuksena eväsretkileikit. Leikkien päätteeksi jäljet siivotaan.
Tiedän kaltaisesi äidit: omitaan lapselta kaverit, tehdään heidän kanssaan kaikenlaista ja kehuskellaan, miten minä olen niin äitiä että. Leivotaan ja laitetaan yhdessä, oma lapsi siellä joukon jatkona. Ja hän kun olisi niin halunnut pelata rauhassa kavereitten kanssa...
ja tietenkin kaveri on touhuun mukaan tervetullut.
t. avosylinen äiti
ei tarvitse omia kenenkään lapsia. Mukavaahan se on, että lasten kaverit viihtyy meillä ja meille on mukava tulla, kuin että pitäisi kulkea nurkkia pitkin kusi sukassa. Ja kyllä nuo rauhassakin saavat olla, älä edes viitsi vääntää tästä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ex-poikaystäväni äiti pakotti aina saunan/suihkun jälkeen kuivaamaan KAIKKI pinnat suihkutiloista. Tuli uudestaan hiki moisessa puuhassa...
kuulostaa kyllä aika hauskalta :)
Meillä on minun itseni keksimä sääntö, vaadin kylppärin lattian kuivaamista, ja siihen on ihan simppeli syy: kylppäri on 70-luvun alkuperäiskuntoinen (suihkussa käydään kylpyammeessa seisten) ja tuon ajan kylppäreissä ei ollut kosteuseristettä, pelkkä muovimatto.
Joka yrittää rivien väkistä kertoa, mitenrikas on....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He asuivat isossa talossa, jossa "lapset" (teini-ikäisiä) saivat oleskella vain talon toisessa päädyssä. Tuolla olivat lasten makuuhuoneet, kylppäri, saunatilat ja "arkiolohuone". Keskellä taloa oli sitten varsinainen olohuone, jossa lapset eivät saaneet olla, keittiö, josta sai vain hakea ruokaa ja ruokasali, jota sai käyttää vain vanhempien seurassa. Muuten nämä teinit söivät arkiolohuoneessa. Talon toisessa päässä sijaitsivat vanhempien työhuoneet (erilliset), kirjasto, peseytymistilat ja makuuhuone, jossa poikaystäväni ei ollut koskaan edes käynyt (ihan totta!!!). Lisäksi talossa oli kaksio, joka oli varattu perheen äidin koirille. Siellä oli koirien "makuuhuone" ja "olohuone" ja kylppäri. Noissa tiloissa kävin pari kertaa anoppikokelaan kanssa. Koko perheelle oli aivan selvää nämä tilojen käytöt eikä toisten tiloihin menty. Oli aika ahdistavaa mun mielestäni.
Vai vielä työhuone lapselle ja ruokasali. Just, just. Ei nyt oikein mee läpi.
Mutta meidän perheen säännöt..
Sohvilta ei saa hyppiä alas (omat kyllä saavat, mutta kaverien kanssa ei).
Trampalla saa hyppiä vaan kaksi kerrallaan, vaikka meillä on kyllä turvaverkko.
Muuten meillä saa olla kuin kotonaan. Eli saavat tehdä majoja ja saavat tehdä sitä ja tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääntöjen perään, kauhean ahdistavaa oli muistaa kaikki. Meilläkään ei tuulikaapissa saanut astua sukkasillaan lattialle, vaan kengät piti riisua siten, että siitä pystyi kurottautumaan eteisen puolelle. Eteisen jakkaralla ei saanut istua kuin isä, se oli äidin mielestä "likainen", joten laukkuakaan ei sille voinut laskea - kuten ei lattialle tai pikkupöydälle, kas kun se laukkukin kun on likainen.
Pedatun sängyn päällä ei saanut istua ellei ensin vaihtanut kotivaatteita. Jalkoja ei saanut laittaa sänkypeiton päälle. Lattia nyt toki oli jotenkin saastainen, en tosin ymmärrä miten, sillä äiti oli ja on himosiivooja. Lattialla ei siis saanut istua tai maata, vain jalkojen päällä oleminen oli sallittua.
Hyvin tarkkaan määrätty oli, kuka sai pyyhkiä kädet mihinkin pyyhkeeseen ja mihin kohtaan pyyhettä. Keittiössä oli normaalit kaksi tiskiallasta. Toinen oli taas se saastainen, jonne sai mm. kaataa perunankeitinvedet, mutta siinä ei saanut tiskata. Se toinen allas oli varattu vain tiskeille. Vesihanaan ei olisi saanut koskea itse vaan piti pyytää äitiä antamaan vettä. Sitä sääntöä piti joskus rikkoa, kun äiti oli töissä ja itseä janotti.
Minä tykkäsin lukea ja sain ihme kyllä lainata kirjoja. Kirjaston kirjat oli taas saastaisia, niitä ei saanut laskea käsistä kuin tiettyihin paikkoihin eikä "kirjastonkirjakäsillä" saanut koskea mihinkään ennen käsien pesua. Sekin oli taitolaji, kun ennen pesua ei saanut koskea vessan ovenkahvaan tai hanaan.
Meille ei saanut tulla kavereita edes omalle pihalle eikä äiti tykännyt siitäkään, että me käytiin kavereilla. Pari kertaa päästin kinuavan kaverin käymään sisällä. Yksi kaveri nousi minun sängyn päälle sukkasillaan seisomaan. Veli juorusi äidille ja siitä ei minulle mitään hyvää seurannut.
Tässä siis pikkuosa säännöistä :D Luojan kiitos omassa kodissa on ihan erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääntöjen perään, kauhean ahdistavaa oli muistaa kaikki. Meilläkään ei tuulikaapissa saanut astua sukkasillaan lattialle, vaan kengät piti riisua siten, että siitä pystyi kurottautumaan eteisen puolelle. Eteisen jakkaralla ei saanut istua kuin isä, se oli äidin mielestä "likainen", joten laukkuakaan ei sille voinut laskea - kuten ei lattialle tai pikkupöydälle, kas kun se laukkukin kun on likainen.
Pedatun sängyn päällä ei saanut istua ellei ensin vaihtanut kotivaatteita. Jalkoja ei saanut laittaa sänkypeiton päälle. Lattia nyt toki oli jotenkin saastainen, en tosin ymmärrä miten, sillä äiti oli ja on himosiivooja. Lattialla ei siis saanut istua tai maata, vain jalkojen päällä oleminen oli sallittua.
Hyvin tarkkaan määrätty oli, kuka sai pyyhkiä kädet mihinkin pyyhkeeseen ja mihin kohtaan pyyhettä. Keittiössä oli normaalit kaksi tiskiallasta. Toinen oli taas se saastainen, jonne sai mm. kaataa perunankeitinvedet, mutta siinä ei saanut tiskata. Se toinen allas oli varattu vain tiskeille. Vesihanaan ei olisi saanut koskea itse vaan piti pyytää äitiä antamaan vettä. Sitä sääntöä piti joskus rikkoa, kun äiti oli töissä ja itseä janotti.
Minä tykkäsin lukea ja sain ihme kyllä lainata kirjoja. Kirjaston kirjat oli taas saastaisia, niitä ei saanut laskea käsistä kuin tiettyihin paikkoihin eikä "kirjastonkirjakäsillä" saanut koskea mihinkään ennen käsien pesua. Sekin oli taitolaji, kun ennen pesua ei saanut koskea vessan ovenkahvaan tai hanaan.
Meille ei saanut tulla kavereita edes omalle pihalle eikä äiti tykännyt siitäkään, että me käytiin kavereilla. Pari kertaa päästin kinuavan kaverin käymään sisällä. Yksi kaveri nousi minun sängyn päälle sukkasillaan seisomaan. Veli juorusi äidille ja siitä ei minulle mitään hyvää seurannut.
Tässä siis pikkuosa säännöistä :D Luojan kiitos omassa kodissa on ihan erilaista.
oliko se vaan aikansa av-mamma?
fiksu teini keraisi kaikki viikon ulkoilutunnit ja kayttaisi ne perjantaina. voisi olla koko yon ulkona ja ryypata kavereiden kanssa. voishan sen koirankin ottaa mukaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
fiksu teini keraisi kaikki viikon ulkoilutunnit ja kayttaisi ne perjantaina. voisi olla koko yon ulkona ja ryypata kavereiden kanssa. voishan sen koirankin ottaa mukaan..
Tai siis yrittäisi ;)
sääntöjen perään, kauhean ahdistavaa oli muistaa kaikki. Meilläkään ei tuulikaapissa saanut astua sukkasillaan lattialle, vaan kengät piti riisua siten, että siitä pystyi kurottautumaan eteisen puolelle. Eteisen jakkaralla ei saanut istua kuin isä, se oli äidin mielestä "likainen", joten laukkuakaan ei sille voinut laskea - kuten ei lattialle tai pikkupöydälle, kas kun se laukkukin kun on likainen.
Pedatun sängyn päällä ei saanut istua ellei ensin vaihtanut kotivaatteita. Jalkoja ei saanut laittaa sänkypeiton päälle. Lattia nyt toki oli jotenkin saastainen, en tosin ymmärrä miten, sillä äiti oli ja on himosiivooja. Lattialla ei siis saanut istua tai maata, vain jalkojen päällä oleminen oli sallittua.
Hyvin tarkkaan määrätty oli, kuka sai pyyhkiä kädet mihinkin pyyhkeeseen ja mihin kohtaan pyyhettä. Keittiössä oli normaalit kaksi tiskiallasta. Toinen oli taas se saastainen, jonne sai mm. kaataa perunankeitinvedet, mutta siinä ei saanut tiskata. Se toinen allas oli varattu vain tiskeille. Vesihanaan ei olisi saanut koskea itse vaan piti pyytää äitiä antamaan vettä. Sitä sääntöä piti joskus rikkoa, kun äiti oli töissä ja itseä janotti.
Minä tykkäsin lukea ja sain ihme kyllä lainata kirjoja. Kirjaston kirjat oli taas saastaisia, niitä ei saanut laskea käsistä kuin tiettyihin paikkoihin eikä "kirjastonkirjakäsillä" saanut koskea mihinkään ennen käsien pesua. Sekin oli taitolaji, kun ennen pesua ei saanut koskea vessan ovenkahvaan tai hanaan.
Meille ei saanut tulla kavereita edes omalle pihalle eikä äiti tykännyt siitäkään, että me käytiin kavereilla. Pari kertaa päästin kinuavan kaverin käymään sisällä. Yksi kaveri nousi minun sängyn päälle sukkasillaan seisomaan. Veli juorusi äidille ja siitä ei minulle mitään hyvää seurannut.
Tässä siis pikkuosa säännöistä :D Luojan kiitos omassa kodissa on ihan erilaista.
oliko se vaan aikansa av-mamma?
ainoastaan hirveän tarkka ja kontrollifriikki.
sääntöjen perään, kauhean ahdistavaa oli muistaa kaikki. Meilläkään ei tuulikaapissa saanut astua sukkasillaan lattialle, vaan kengät piti riisua siten, että siitä pystyi kurottautumaan eteisen puolelle. Eteisen jakkaralla ei saanut istua kuin isä, se oli äidin mielestä "likainen", joten laukkuakaan ei sille voinut laskea - kuten ei lattialle tai pikkupöydälle, kas kun se laukkukin kun on likainen. Pedatun sängyn päällä ei saanut istua ellei ensin vaihtanut kotivaatteita. Jalkoja ei saanut laittaa sänkypeiton päälle. Lattia nyt toki oli jotenkin saastainen, en tosin ymmärrä miten, sillä äiti oli ja on himosiivooja. Lattialla ei siis saanut istua tai maata, vain jalkojen päällä oleminen oli sallittua. Hyvin tarkkaan määrätty oli, kuka sai pyyhkiä kädet mihinkin pyyhkeeseen ja mihin kohtaan pyyhettä. Keittiössä oli normaalit kaksi tiskiallasta. Toinen oli taas se saastainen, jonne sai mm. kaataa perunankeitinvedet, mutta siinä ei saanut tiskata. Se toinen allas oli varattu vain tiskeille. Vesihanaan ei olisi saanut koskea itse vaan piti pyytää äitiä antamaan vettä. Sitä sääntöä piti joskus rikkoa, kun äiti oli töissä ja itseä janotti. Minä tykkäsin lukea ja sain ihme kyllä lainata kirjoja. Kirjaston kirjat oli taas saastaisia, niitä ei saanut laskea käsistä kuin tiettyihin paikkoihin eikä "kirjastonkirjakäsillä" saanut koskea mihinkään ennen käsien pesua. Sekin oli taitolaji, kun ennen pesua ei saanut koskea vessan ovenkahvaan tai hanaan. Meille ei saanut tulla kavereita edes omalle pihalle eikä äiti tykännyt siitäkään, että me käytiin kavereilla. Pari kertaa päästin kinuavan kaverin käymään sisällä. Yksi kaveri nousi minun sängyn päälle sukkasillaan seisomaan. Veli juorusi äidille ja siitä ei minulle mitään hyvää seurannut. Tässä siis pikkuosa säännöistä :D Luojan kiitos omassa kodissa on ihan erilaista.
oliko se vaan aikansa av-mamma?
ainoastaan hirveän tarkka ja kontrollifriikki.
Vai vielä työhuone lapselle ja ruokasali. Just, just. Ei nyt oikein mee läpi. Mutta meidän perheen säännöt.. Sohvilta ei saa hyppiä alas (omat kyllä saavat, mutta kaverien kanssa ei). Trampalla saa hyppiä vaan kaksi kerrallaan, vaikka meillä on kyllä turvaverkko. Muuten meillä saa olla kuin kotonaan. Eli saavat tehdä majoja ja saavat tehdä sitä ja tätä.
Meillä on lapsella työhuone ja makuuhuone erikseen. Myös minulla on oma työhuone. Lisäksi meillä on erikseen kirjasto ja tv-huone, ruokasali, sali, pelihuone (biljardi jne.) ja liuta makuu- ja vierashuoneita.
Usko tai älä, on olemassa muunkinlaista elämää kuin sinun ikuinen kituuttamisesi myöhässä olevilla elareilla.
He asuivat isossa talossa, jossa "lapset" (teini-ikäisiä) saivat oleskella vain talon toisessa päädyssä. Tuolla olivat lasten makuuhuoneet, kylppäri, saunatilat ja "arkiolohuone". Keskellä taloa oli sitten varsinainen olohuone, jossa lapset eivät saaneet olla, keittiö, josta sai vain hakea ruokaa ja ruokasali, jota sai käyttää vain vanhempien seurassa. Muuten nämä teinit söivät arkiolohuoneessa. Talon toisessa päässä sijaitsivat vanhempien työhuoneet (erilliset), kirjasto, peseytymistilat ja makuuhuone, jossa poikaystäväni ei ollut koskaan edes käynyt (ihan totta!!!). Lisäksi talossa oli kaksio, joka oli varattu perheen äidin koirille. Siellä oli koirien "makuuhuone" ja "olohuone" ja kylppäri. Noissa tiloissa kävin pari kertaa anoppikokelaan kanssa. Koko perheelle oli aivan selvää nämä tilojen käytöt eikä toisten tiloihin menty. Oli aika ahdistavaa mun mielestäni.
poikaystävän vanhempien sänkyjä?
Siellä on todella ahdistavaa käydä kylässä, kun ei tiedä miten olisi, ettei "sotkisi" paikkoja. Eikä olla sottapyttyjä meilläkään, vaan ehkä vähän tavallista tarkempia siisteydessä. Sisarellani vain menee homma yli samaan apaan kuin kuvaat äitiäsi.
ainoastaan hirveän tarkka ja kontrollifriikki.
Miksette kerro, millaisia sääntöjä teillä oikeasti on?