Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisena oli on ihan tylsää! Koko ajan vaan tätä pakkopulla suorittamista.
29.04.2007 |
Olisi niin kiva olla edesvastuuton tai hutiloida jotain juttuja, mutta kun ei voi, pitää vaan tehdä kaikki kuten pitääkin. Missä ihmeen välissä sitä ehtii itse harrastaa ja ottaa aikaa itselleen? Koko ajan on velvollisuuksia jotka pitää suorittaa ensin.
Nautin kyllä lapsen kanssa kiireettömistä leikkihetkistä ja yhdessäolosta, mutta muuten arki vaan menee, päivä kerrallaan ja joka päivälle löytyy aikuisten velvollisuuksia tehtäväksi.
Tuntuuko keltään samanlaiselta?
Kommentit (5)
oikein teksi mieli taantua välillä, maata vaikka itse tutti suussa ja odottaa et joku hoivais ja syöttäisi (kuvaannollisesti olo semmonen). Itsestään antaa koko ajan ja hoivaa ja hoitaa asioita ja välillä on ihan tyhjä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pakkosuorittamisesta? Jos se vaikka auttaisi mua huomaamaan, että voisin vähän löysätä jossain. Itse en nimittäin koe olevani kovin suorituskeskeinen tai rima korkealla -äiti.
t. 4
miten kaiken pitäs olla et oltas esim hyvä perhe tms - Harrastuksia lapsilla ( vaikka lapset ei edes välttämättä itse haluais ) ai niin tohon pakkojuhlaan vielä ne pakkovierailut mitä mä en oo ikinä ymmärtänyt ..
ei osata relata, jos sotkusta ja ei jaksa siivota niin ei siivoa, jos ei jaksa tehdä ruokaa niin ei tee vaan ostaa valmista jne
ravinto-arvoiltaan edes kohtuullista ruokaa, ulkoilla (hauska osuus päivärutiineista), siivota ja pestä pyykki, hoitaa ties mitä taloyhtiön tekemisiä, kodin hankintoja, ottaa selvää jos jostain asiasta, hankkia vakuutuksia jne. En tiedä mistä noista karsia, kun kaikki tuntuu tarpeelliselta ja järkevältä. Jos jotain jättää tekemättä, se kostautuu myöhemmin. Ja niin ne päivät kuluvat aamusta iltaan. Paitsi että välillä roikkuu tyhmällä av-palstalla: tämä on varmaan paluuta tyhjäpäiseen teini-ikään?
En kaipaa reppulomia, mutta hieman enemmän väljyyttä ja vastuuttomuutta arkeen.
ap
Alue: Aihe vapaa
siis koska en tosiaan haluaisi enää olla lapsi tai teini. Mutta kyllä mua silti rassaa se, että 1 ja 3- vuotiaiden äitinä mulla on todella todella vähän aikaa esim. ihan vaan hengata itsekseni jossain. Tai turha edes haaveilla että repäisisi ja lähtisi vaikka puolen vuoden reppumatkalle. Sellainen vapaan olemisen tila ja hetket on käytännössä kadonneet, joka hetkelle on jotain suorittamista.