Luovin keskusteluissa myötäilemällä juuri sitä kenen kanssa satun keskustelemaan, ja tämä tapa ärsyttää minua
Olen tajunnut nyt vanhempana että myötäilen sitä kenen kanssa juttelen kulloinkin.
Esim talvipakkasella, jos juttelen kaupassa tutun kanssa. Hän on sitä mieltä että ompa hieno sää ulkona niin sanon helposti että niin on.
Kun taasen menen kotiin, ja puoliso manaa pakkasta, sanon että joo on kyllä ärsyttäviä nää kylmät.
Tämä ylläoleva on nyt on aika simppeli esimerkki mutta ymmärtänette pointin.
Eräs ystäväpariskunta on eroamassa. Toinen osapuoli on työkaverini ja toisen kanssa soittelen vapaalla. Tajusin yks päivä että myötäilen töissä työkaveria että juu ymmärrän kyllä ja samaa mieltä että toinen osapuoli on hankala ja iso syy eroon.
Sitten juttelin toisen osapuolen kanssa puhelimessa ja olin hänen kanssaan samaa mieltä että se toinen on peestä.
En jotenkin osaa olla myötäilemättä, että jotenkin neutraalisti pystyisi kuuntelemaan ja juttelemaan
Kommentit (6)
On vaikeaa, jos toinen sanoo jonkun äärimmäisen mielipiteen josta itse on eri mieltä.
Että mitä siinä sitten sanoo
Osittain tuo voisi johtua siitä, että ihmiset tulkitsevat toisten sanomisia myönteisesti ja kontekstiin sopiviksi siten, että samanlaiselta kuulostaviin väitteisiin voidaan eri tilanteissa suhtautua eri tavalla.
Eli esimerkiksi ehkä tuossa sääesimerkissä tutun kuvailuun hienosta säästä voitaisiin myöntyä sillä perusteella, että pöyheän valkea pakkaslumi on esteettisesti miellyttävää, kun taas kumppanin valitusta pakkasesta voidaan kompata sillä perusteella, että lämmitysasioista huolehtiminen ja maksaminen on ärsyttävää.
People pleasing, jonka juuret löytyy yleensä omasta lapsuudesta.
Koen hankalina tällaiset ihmiset. Ei ole suoraa viestintää. Jos tuntisi paremmin, saattaisi nähdä tuon käytöksen läpi.
Mitä pelkäät, että tapahtuisi, jos sanoisitkin oman mielipiteesi? Onko sulla omia mielipiteitä?
Tunnistan tämän. Itse aattelen että se on myötätuntoa