Yrittääkö neljättä lasta vai ei?

Vierailija:

voisikohan valinta ikinä kaduttaa jälkeen päin.

Alkaisin jo elämään omaa aikuista elämää ainaisen vaipparumban sijaan ja alkaisin nauttia toisenlaisesta elämästä. Itselläni tämä vaihe iski päälle jo toisen lapsen jälkeen. Nautinnollista, sanoisinko?

vaan luontopa päättikin puolestamme ja nyt odotellaan synnärille lähtöä. " Vahinko" on viikon myöhässä ja onnellisia ollaan, että näin kävi.

Noi raskauskilot kyllä harmittaa tosi paljon. On taas hirveä homma saada ne pois.

Mutta nyt on sellainen olo, että meidän lapset on tässä ja sitten keskitytään

muihin juttuihin, kuin vauvojen tekemiseen.

Ihan kiva kun sisaruksia paljon!

Itsellä kolme aikuista ja iltatähti 12v! Jos olisin ollut nuorempi olisin halunnut hänelle kaverin, mutta en enää uskaltanut kun VIELÄ sain terveen lapsen.

Aloin odottaa kaksosia ja toinen tuli pois v8. Tämä ihanainen syntyi v36!

Toisaalta neljäs lapsokainen olisi tähän perheeseen erittäin tervetullut, toisaalta taas ei millään enää jaksaisi koko rumbaa alusta.



Olen kuitenkin ehkä kallistunut sille kannalle, että antaa tulla jos tulee. Jos ei vauvaa kuulu, niin sitten sekin on ok. Luulen, että kun käärön syliin saisi, niin kertaakaan sitä asiaa ei katuisi. Toisaalta se asia saattaa joskus alkaa kaivelemaan, että ei ole neloselle antanut tilaisuutta tulla, vaikka se ajatuksissa on ollut.



Ap, minä ikäisiä sinulla on nykyiset lapset?

Ehkä sinun kannattaisi käväistä välillä työelämässä, kun ikääkään ei ole vielä tuon enempää. Minulla on itselläni kolmen sarja ja kun heistä nuorin lähti kouluun syntyi kuopus syntyi. Isommat sisarukset ovat nauttineet täysillä vauvan kehityksestä ja olleet innolla apuna hoitohommissa. Nyt isosiskot ovat jo niin isoja, että hoitavat pientä mielellään, jos itselläni on jotain menoja.



Toki on rankkaa valvoa vauvan kanssa, etenkin kun itsellä oli ikää 10 enemmän kuin esikoisen kanssa. Vauva-aika kuitenkin menee hujauksessa, nopeammin kuin edes toivoisi. Raskaus ja vauva-aika kuitenkin sujuivat hienosti. Nelonen sai tulla kun on tullakseen ja kuusi vuotta siinä vierähti. Nyt olen töissä ja en ole katunut, että tuli tuo neljäskin tehtyä.



Sen olen huomannut, että aina ei oikein tahdo aikaa riittää kaikille tarpeeksi. Toisaalta olen onnellinen, ettäs sisaruksia on paljon. Niitä olen etenkin itse aikuisena kaivannut. Kyllä olisi moni hieno hetki jäänyt kokematta, jos kuopus olisi jäänyt hankkimatta.

Meillä lapset pian 6v, 4v ja 1½v. Jos saisimme vielä yhden lapsen, voisin olla kotonakin kun esikoinen aloittaa koulun...

Tykkään olla raskaana (kaikki olleet helppoja raskauksia) ja vauvat on NIIIIN ihania =) Mutta jaksaisinko sitä narinaa ja kitinää, kanniskelua ja sitä, ettei ' koskaan' voi tehdä mitään rauhassa..?

Kiva kuulla että kohtalotovereita löytyy :)



Vaikeaa on päättää tällaisista asioista.



t. ap

8, joka aloittaa yrittämisen syksyllä-loppuvuodesta tai sitten ei koskaan

antaa neljännelle luvan tulla jos on tullakseen. Tosiaan, kuten joku sanoi, miinus puolet menee ajan kanssa ohi ja pian voi lapsen yritys olla liian myöhäistä (en tosin tiedä ikääsi). Mutta jos iän puolesta ei ole mahdollista piipahtaa välillä töissä ja siirtää vuodella, muutamalla tuonnemaksi, antaisin sinuna nyt tulla, jos tullakseen. Eipä ainakaan sitten myöhemmin kaduta:)

:D Minulla on nuorin jo kohta viisi vuotias. Siksi tämä ruljanssin aloittaminen tuntuisi tosi rankalta uudestaan. Toisaalta olisi ihanaa kokea vauva-aika sillä tavalla, että saisi taas keskittyä vauvaan täysillä. Isommat ovat jo niin isoja, että he eivät tarvitse jatkuvaa huolenpitoa. Töistäkin jäisi taas mielellään kotiin hetkeksi.



Iso sisarusparvi kasvattaa ja on rikkaus! Tsemppiä ja onnea jatkoon, päädytpä sitten mihin tahansa lopputulokseen!



t, Se joka ylempänä kirjoitti samoista ajatuksista...

Olen 32 v. , että aikaa tavallaan olisi, mutta en halua isoja ikäeroja...



Pitää miettiä.



t. ap

ja mulla on vain yksi lapsi. Eli en tekisi enää lisää lapsia, jos niitä olisi jo kolme. Ne riittäisi vallan mainiosti minulle.

Olisi kiva vaihtaa joskus ajatuksia tuolla vauvakuume sivuilla lisää. Siellä muistaakseni kirjoitti joskus neliapilat. En tiedä, onko porukka enää kasassa. Vaikka ei varsinaisesti kuumetta korkealla olisikaan, niin mielellään jutustelisi samoja asioita pohtivien kanssa.

t, 7 ja 13

jos meillä olisi vain kaksi nyt, jäisi luku siihen, kun tiedän nyt millaista pyöritystä arki ison perheen kanssa on.

Nyt kuitenkin surettaa pienimmän puolesta kun on aina se kolmas pyörä, ja jos jätetään tähän jää tavoite toteuttamatta, tarkoitus kun oli alunperin tehdä 2 + 2.

Toisaalta en usko että arki muuttuisi tästä enää yhtä paljon kuin se muuttui kun mentiin kahdesta kolmeen...

Kiva kuulla että pääsit takaisin kondikseen sen kolmannen jälkeen. Motivoi, kiitos sulle siitä.



Itse asiaan; anna luonnon tehdä ratkaisunsa eli neljäs tulee jos on tullakseen.

Treffataan toki kuume-puolella!! Kukaan tuttavani(kaan) ei oikein ymmärrä että vielä neljäs, niin olisihan se kiva että löytyy muita jotka ymmärtää ;)

8

Lapset ovat rakkauden lahjoja.

Mun parhaat ystävät on kaksilapsisia uraihmisiä. Vähän olen väläytellyt vihjeitä siihe suuntaan, että neljännestä salaa haaveillaan. Vastaanotto on ollut viesteille sen suuntaista, että tule nyt jo järkiisi ja unohda tuollaiset ajatukset :) Eräällä hyvällä ystävälläni on neljä lasta, mutta enempää hän ei hanki. Nuorin on jo eskari-ikäinen ja hänenkään kanssaan ei voi enää oikein vauva juttuja jutella. Kaiholla muistelen niitä aikoja kun kakkosta kuumeilin/odotin. Oli niin mukavaa kun kaikilla ystävilläkin oli sama elämäntilanne menossa. Ketään ei rasittanut omanapaiset vauva-höpötykset. Nyt on ajat toisin...

t, nro 7 ja 13

Neljä ihanaa poikaa on ja kyllä todellakin kannatti =). Pojat nyt 4kk, 5v, 6v ja 10v. Tekemistä riittää, mutta mukavaa sellaista.



Kuuntele todellakin oman sydämesi ääntä ja tee, kuten sinusta tuntuu =).



Lapset on ihania.