Hyvä on sanoa, että ottakaa lainaa opiskelijat!

Sijoitti siitä 2200¿, potti on kuukaudessa kasvanut jo 60 eurolla. :D

Eettisyys hieman arveluttaa.. Mutta toisaalta! Jos siitä elämästä selviää ilman sitä lainaakin, niin mikäs siinä! Jos sijoittaa osaa..



Mutta on muistettava, että aina joku häviää kun toinen voittaa!!

jo opiskeluaikana. Opinnot venyivät ja saa nähdä päädynkö opintojani vastaaviin töihin koskaan, vaikka nyt olenkin jo selvinnyt siitä erinomaisesti jaloilleni. Onneni oli, ettei lainaa ollut, en tiedä mihin olisin joutunut, jos lainaa olisi ollut tuhansia, mutta säästöjä ei tippaakaan.



Onneksi tilanteeni oli toisinpäin, jotta oli varaa kerätä voimia rauhassa, joten olen nyt jaksavampi ja paineensietokykyisempi kuin koskaan. Jos rahahuolet olisivat estäneet toipumisajan, tuskin olisin saanut takaisin voimiani vaan räpiköinyt vuosikausia jaksamisen rajoilla.

..aluksi en sitä tarvinnut ja sitten, kun olisin tarvinnut, en saanut! En tiennyt, että opintolainaa voi saada vain, jos opintotukikuukausia on jäljellä. Olen opiskellut paljolti lastenhoidon ohessa (2 lasta alle 2 vuoden ikäerolla) ja siksi opinnot ovat kestäneet arvioitua kauemmin (HOPS:ia tehdessäni en ollut vielä tietoinen tulevista lapsistani).



Ainut konsti tutkinnon saamiseen oli opiskella loppuun sukulaisten rahoilla. Päivähoitomaksutkin piti maksaa, vaikka työtuloja ei ollut.



Eli tilanne on aika p-mäinen nillä, joilla sukulaiset eivät voi auttaa. Eli suvun varallisuus korreloi koulutustason kanssa. Tämä yhteiskunta on TODELLAKIN jakautumassa hyväosaisiin ja huono-osaisiin.