Eteenpäin elämässä

Hiljaisuus on makeaa ja tahmeaa,
kuin sokeri sormissa aamuyöllä.
Yh-äiti istuu sohvalla,
muovikääreet kahisevat kuin pienet syytökset.

Siideri hengittää kylmänä kurkussa,
halpa omena, hapan lohtu.
Pulloa vasten peilautuu ikkuna,
ulkona pimeä, joka ei vaadi mitään.

Jääkaappi avautuu kuin tyhjä rukous:
valo kyllä palaa,
mutta vastauksia ei ole.
Maitohyllyllä vain muisto,
vihanneslaatikossa häpeä.

Tilillä nolla,
pyöreä ja täydellinen kuin kehä,
josta ei pääse ulos.
Laskut nukkuvat pöydällä,
odottavat aamua kuin tuomiota.

Televisiossa Emmerdale jatkaa elämäänsä,
toisten murheet soljuvat turvallisesti,
aina uusi jakso,
aina joku joka selviää.
Ruudun valo maalaa seinille perheen,
joka ei koskaan pyydä rahaa.

Karkkipussi on kevyempi kuin vastuu,
siideri helpompi kuin toivo.
Yö kuluu,
ja jossain kaukana aamu jo harjoittelee,
miten herätetään ihminen
jolla ei ole mitään jäljellä
paitsi tapa selvitä vielä yksi jakso.