Lue keskustelun säännöt.
Runo itä-helsingistä
23.01.2026 |
Itä-Helsingin betoni ei lohduta.
Se laskee eurot, virheet ja vieraat nimet
joita lapset kantavat kuin lainaa.
Jokaisella eri isä,
eri maa, eri tarina joka katkesi.
Isät jäivät rajoille, vankiloihin,
tai pelkiksi ääniksi puhelimessa
joka ei enää soi.
Köyhyys asuu keittiössä:
tyhjä jääkaappi, Kelan päätös,
lapsen kysymys johon ei ole vastausta.
Häpeä piippaa kassalla
kovempaa kuin nälkä.
Äidin keho on raskas
koska kukaan ei kantanut hänen puolestaan.
Rakkaus ei riittänyt,
järjestelmä ei ehtinyt,
ja aika meni selviytymiseen.
Naapurit katsovat.
Tilastot nyökkäävät.
Hän jatkaa silti
ei toivosta,
vaan koska lapset nukkuvat
ja jonkun on herättävä aamulla.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Idässä ihaillaan vehreää
se puu on kuule nimeltään
sitä tietää et voi milloinkaan
kun ikkunasta sua toinen talo vain tuijottaa
Iltalenkillä me nähdään eläintä monta
ja kukkien kirjo on loppumatonta
et parempaa paikkaa löydä toista
jossa eläminen ei ole ilotonta
Hyppää siis metroon huomenna jo
ylläty ja avarra elämääs uskotko.
Puhoksen ostarilla
130 kiloa kulkee levein askelin.
Silmissä pilkahdus toivoa,
sydän etsii tummia kasvoja,
joiden takana voisi kasvaa jotain uutta.
Kärryt kolisevat käytävillä,
ihmiset ohitse, huomaamatta.
Jokainen vilkaisu voi olla alku,
jokainen hymy lupaus.
Ei kiirettä, ei vaatimusta,
vain tarve löytää katse, joka pysähtyy.
Ostari ei tiedä,
mutta kuuntelee kuitenkin.
Itä hesassa kantasuomalainen kakka sakki
Jaloissaan kapinen rakki!
Anna reiskalle juomaa
Tupakkas viet et huomaa!
Persuja he rakastaa
Kusisia kalsareitaan pakastaa!