Lue keskustelun säännöt.
Leikkitreffien sopiminen päiväkoti-ikäiselle vaikeaa - onko tämä tällaista nykyään?
22.01.2026 |
Meillä 4 v poika, joka on hyvin sosiaalinen. Kaipaisi ikätoverien seuraa myös vapaa-ajalla. Lapsemme on päiväkodissa toisella puolen kaupunkia. Lapsella on päiväkodissa paras kaveri, samanikäinen poika. Pojat viihtyvät todella hyvin yhdessä ja haluaisivat nähdä myös vapaa-ajalla. Pojan vanhemmilla ei ole kuitenkaan mitään intoa sopia leikkitreffejä (asumme sen verran eri puolilla paikkakuntaa, että kävellen ei voi leikkitreffeille lähteä). Surettaa, kun esimerkiksi kesälomalla meni 2 kuukautta, kun pojat eivät nähneet ollenkaan (molemmilla kesälomat peräkkäin), joululomalla oli useamman viikon tauko näkemisessä (taas lomat peräkkäin). Eniten suretti, kun poikaamme ei kutsuttu päiväkotikaverin synttäreille, vaikka päivänsankari itse olisi sitä toivonut ja poika oli meidän poikamme synttäreillä.
Muutenkaan päiväkotilasten aikuisilla ei ole mitään intoa sopia leikkitreffejä vapaa-ajalle, suurin osa ei edes moikkaa hakutilanteissa. Olemme yrittäneet tutustua muihin perheisiin esim. leikkipuistoissa. Lapset kyllä leikkivät yhdessä mielellään, mutta aikuisilla ei ole mitään intoa leikkitreffeistä sopimiseen, kun sitä ehdottaa. Kaikilla tuntuu olevan kalenteri niin täynnä tekemistä. Onko täällä muita, jotka surevat leikkitreffien puutetta?
Kommentit (12)
Monilla ei yksinkertaisesti ole jaksamista eikä aikaa. Kun lapsen kanssa pääsee päiväkotipäivän jälkeen kotiin, on edessä todennäköisesti ruoanlaittoa, kotitöitä yms. Viikonloppuisin taas halutaan viettää aikaa perheen kesken, nähdä sukulaisia/ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä on syytä opettaa sille lapsukaiselle, että muutkin lapset kelpaa kaveriksi, eikä vain se yksi ja ainoa.
Huh, onneksi nuo ajat ovat kaukana takanapäin, eikä tarvitse velvollisuuden tunteesta pitää seuraa yhdellekään äidille eikä sen lapselle.
Meidän lapsilla oli hoitokaverit, kerhokaverit, koulukaverit, harrastuskaverit, kotipihalla naapuruston lapset, kotona sisarukset, viikonloppuna ja lomilla serkut ja meidän vanhempien ystävien lapset. Vasta alakoulussa alkoi tulla niitä bestiksiä ja silloin jo pystyivät itse liikkumaan kavereiden kanssa.
Ehkä teidänkin olisi syytä kasvattaa sosiaalisia ympyröitä, että ette olisi niin riippuvaisia vain tästä yhdestä kaverista?
En ole törmännyt samaan ilmiöön. Toki jos välimatka on pitkä tai hankala kulkea, niin se rajoittaa varmasti. En minäkään ehtisi kuskaamaan toiselle puolelle kaupunkia, mutta viereiseen kortteliin on helppo viedä lapsi leikkitreffeille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitkä hiton leikkitreffit??
Pese suusi saippualla.
Harjoittelevatko ne lapsenne seurustelua siellä treffeillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puistossa on kavereita monesti mäenlaskuun ja luisteleen.
lapsen synttäreille kutsuttiin vain saman kastin ihmisiä. lähiövuokralaisten lapset eivät ole tervetulleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä ovat ehkä niitä hetkiä elämässä, kun olisi helpompaa ja kaikille reilumpaa etsiä omia kriteereitä täyttäviä kavereita kuin yrittää muokata toisista mieleisiään. Elämässä on toisinaan todella paljon hommaa ja muita ihmissuhteita, ja silloin päiväkoti-ikäisen raahaaminen leikkitreffeille toiselle puolelle kaupunkia ei ole ykkösjuttu.
En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta sanon, että päiväkodin myötä ainakin itselleni aukesi lopullisesti se, että on olemassa todella erilaisia ja erilaisin sosiaalisin kyvyin varustettuja pikkulasten vanhempia! Surullistahan tässä on se, että lapset näistä joutuvat kärsimään, jos omalla vanhemmalla on jotakin estoja ihmisten kohtaamisessa tai asioiden järjestämisessä.
Oma lapseni on jo alakoululainen, mutta muistan juuri noita vanhempia, joiden kanssa ei yrityksistä huolimatta saatu sovittua mitään leikkitreffejä koskaan, sillä suunnitelmista ja lupauksista huolimatta toinen äiti perui aina kaikki viime hetkellä. Oli outo tyyppi. Sitten muistan yhden perheen, joka ei ikinä sopinut mitään, vaan ilmestyi lauantaina aamulla meidän oven taakse ja kyseli seuraa leikkipuistoon tai pulkkamäkeen tai metsäretkelle. Olivat ihan kivoja ihmisiä, mutta ei me ikinä päästy mukaan, kun oli aina jo sovittu jotakin tai sitten oltiin tyyliin yöpuvussa kotona juuri heränneinä.
Iän myötä helpottaa, kun lapset jossakin vaiheessa rupeavat sopimaan jo itsenäisesti leikkejä, ainakin pääosin. Vanhempien tukea ja apua siihen kyllä usein tarvitaan vielä kouluiässäkin.
Kaikilla tuntuu olevan kalenteri niin täynnä tekemistä. Siinähän se syy.