Miesten sielunmaailmasta - omakohtaista tuntemusta

Olen miesvaltaisella alalla, olen aina viihtynyt poikien / miesten seurassa ja naispuolisia ystäviä minulla on todella vähän. Miesystäviä (siis Ystäviä) minulla on enemmän.



Yleisesti ajatellaan, että naisten välinen ystävyys on todella tiivistä ja halutaan olla yhdessä ja jutella ja jakaa kaikki asiat. Mutta olen karvaasti saanut kokea, että miesten välinen ystävyys voi olla kaiken edelle menevää.



Monet hyvistä miespuolisista ystävistäni ovat kuitenkin aina läheisempiä jonkun miespuolisen ystävän kanssa. Heidän kanssaan mennään kaljalle, jätskille, kalaan, saunomaan jne. Minä tajusin tänään, että olen mustasukkainen miespuolisille ystävilleni heidän miespuolisista ystävistään!!! Kauheaa. Siis aika säälittävääkin itse asiassa.



Minua ei useinkaan pyydetä mukaan kun mennään kaljalle, kalaan, mökkireissuille, veneilemään ym. No ymmärrän sen, poikien juttuja. Mutta kun insinöörinä olen vähän niin kuin osana jengiä, niin se harmittaa kun minua ei naisena oteta mukaan.



Vaikka kyse on puhtaista ystävistä / kavereista, niin toki ymmärrän heidän puolisoidensa vuoksikin, että nainen veneilyviikonlopulla mukana ei ole hyvä juttu. Mutta se harmittaa ihan vietävästi. En voi mennä ystävieni mukaan vain siksi, että olen eri sukupuolta. Argh.



En pidä ns. naisten jutuista, ja naispuoliset ystävänikin ovat samanhenkisiä kuin minä. Miesten maailma on minun maailmani, vaikka olenkin vaimo ja äiti, naisellinen nainen. Ja isän tyttö. En siis hae miehistä suhdetta vaan he ovat ystäviäni. Joidenkin vaimot tunnen hyvinkin.



Mutta on se vaan niin karvasta kun muut jengistä lähtevät kalastusmatkalle, minua ei vain voida ottaa mukaan. Puolisollani ei sitä vastaan olisi mitään, meillä pelaa luottamus ja hän on tottunut, että ystäväni ovat pääsääntöisesti miehiä.



Äh, en tiedä ymmärtääkö kukaan mitä tällä kirjoituksella haen... Hieman ehkä kohtalotovereiden lohdutusta. Tottakai joihinkin juttuihin pääsen mukaan ja menenkin, mutta en näille miesten viikonloppureissuille.



Miehelläni on myös ystäväpiirissään eräs nainen, joka ajoittain on heidän riennoissaan mukana. Oli jopa erään miehen polttareissa ainoana naisena. Ymmärrän sen varsin hyvin. Mutta ymmärtävätkö kaikki naiset, entä te omalle kohdallenne?