Puoliso ei kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet impotentti.

 

Olen nainen.

 

Lisään vielä, että haluaisin, että sisareni poika laukeaisi minun tiukkaan peräaukkooni.

Ei kai se mitään insestiäkään olisi, koska onhan poika jo melkein 12v.

Haluaisin naida myös kolme vuotta sitten kuolleen appiukkoni kanssa...olisi taatusti jäykkä poika.

Mene nyt Pena muualle jäykistelemään 

Vierailija kirjoitti:

"Taisi siis olla vikavalinta jo alussa. Eikun lusikat jakoon. Ei se tuosta enää parane. Tuskin sinä pakottamallakaan ja ajan kanssa alat pitää asioista, joista et vaan pidä"

 

Mistä tämän tietää? Meillä on ollut myös aikoja, jolloin on mennyt varsin hyvin siitä arjen monotoniasta huolimatta. Ero on kuitenkin isohko päätös kun on lapsi ja yhteinen asunto.

Mitä tunsit häntä kohtaan seurustelun alussa? Entä esim 3 vuoden jälkeen? Nyt olet vain tottunut hänee ja onhan se hyvän kämppiksen tai kaverinkin kanssa elämä joskus mukavaa, mutta eihän se sun parisuhdetarpeita täytä. Lasten takia yhdessäpysyminen on yksi paskimpia päätöksiä mitä voi tehdä tilanteessa, jossa ei ole aidosti tyytyväinen kulissiliittoelämään ystävän tai kämppiksen kanssa. 

Jos nautit siitä ja voit käsi sydämellä vastata ettet kaipaa muunlaista elämäntilannetta, ei ole epämääräistä ahdistusta ja paha olo koko ajan, kämppispuoliso ei raasta hermoja ja vaikka voitte sopia saavanne hankkia rakastajat niin sittenhän se homma voikin toimia hyvin ja myös lasten eduksi. Harvalla vaan näin on. Sitä katkeroituu, oirehtii, lapset oireehti, vanhemman oma emotionaalinen tyytyväisyys sysätään pahimmillaan pariksi vuosikymmeneksi sivuun, mikä ei ole tervettä nähnytkään, annetaan vinoutunut parisuhteen ja rakkauden malli lapsille ynnä muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli menit yhteen itseäsi inhottavan henkilön kanssa kenties katoavassa hetken seksihuumassa, ja hankit vielä lapsenkin? Itsetutkiskelun paikka, todellakin"

 

Ei inhota, ei vaan kiinnosta. Eikä ollut mikään yhden yön juttu, lapsi tehtiin vuosien yhdessäolon jälkeen.

Miksi kummassa teitte lapsen kun puoliso ei kiinnosta? 

 

Kiinnosti se silloin

Ei kuitenkaan kovin paljon tai oikealla tavalla kun nyt olet tässä tilanteessa. Oletko koskaan oikeasti rakastunut kehenkään ja kokenut sitä kun se muuntuu rakkaudeksi? Siis romanttiseksi ja intohimonsa säilyttäväksi rakkaudeksi eikä vain tuttuudesta ja yhteisten vuosien takia tunnetuksi kiintymykseksi. Vaikuttaa siltä että olet ehkä aikanaan vähän ihastunut ja sitten vaan mennyt virran viemänä kun ei parempaakaan ole ollut näköpiirissä. Tehnyt hänen kanssaan ne nk. oikeat asiat kun niin nyt vaan kuuluu tehdä.

Sinuna googlaisin sunk cost fallacy relationships. Sellainen tää sun suhde taitaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Eli menit yhteen itseäsi inhottavan henkilön kanssa kenties katoavassa hetken seksihuumassa, ja hankit vielä lapsenkin? Itsetutkiskelun paikka, todellakin"

 

Ei inhota, ei vaan kiinnosta. Eikä ollut mikään yhden yön juttu, lapsi tehtiin vuosien yhdessäolon jälkeen.

Miksi kummassa teitte lapsen kun puoliso ei kiinnosta? 

 

Kiinnosti se silloin

Ei kuitenkaan kovin paljon tai oikealla tavalla kun nyt olet tässä tilanteessa. Oletko koskaan oikeasti rakastunut kehenkään ja kokenut sitä kun se muuntuu rakkaudeksi? Siis romanttiseksi ja intohimonsa säilyttäväksi rakkaudeksi eikä vain tuttuudesta ja yhteisten vuosien takia tunnetuksi kiintymykseksi. Vaikuttaa siltä että olet ehkä aikanaan vähän ihastunut ja sit

Tämä kyllä kuulostaa tutulta. Rakastan häntä edelleen jollain tasolla, ja siksi kiinnostuksen puute harmittaa. Kaikki yhteinen aika on kuin jokin matalan resoluution malli siitä, mitä joskus oli. Ja sitä on vähän. Arjen pakollisten menojen ohella ollaan lähinnä tahoillamme ruutua tuijottaen.

Hapettavaa jännämiestä vailla?

Vierailija kirjoitti:

Onkohan teidän elämä vaan muuttunut monotonisen arkiseksi, eikä sen takia mikään huvita enää? Järjestele asioita uusiksi, sieltä saattaa vielä löytyä se ihminen, joka joskus hurmasi sinut ihan täysillä.

Toki monet muuttuvat apeiksi ja masentuvatkin. Yllätykset piristävät ja asiat joista löytyy yhteistä puheenaihetta, uusia kokemuksia ja jänniä asioita siihen harmaaseen arkeen. Treffi-ilta jne.

Plussat ja miinukset listalle ja miettimään mitä voisi tehdä. Oletko varma, että itse viehätät kumppaniasi kuten ennen?

Eihän se mitenkään voi olla sama ihminen kuin yli 10 vuotta sitten. Ihmiset muuttuvat, totta kai se on nyt ihan eri ihminen.

Vierailija kirjoitti:

"Taisi siis olla vikavalinta jo alussa. Eikun lusikat jakoon. Ei se tuosta enää parane. Tuskin sinä pakottamallakaan ja ajan kanssa alat pitää asioista, joista et vaan pidä"

 

Mistä tämän tietää? Meillä on ollut myös aikoja, jolloin on mennyt varsin hyvin siitä arjen monotoniasta huolimatta. Ero on kuitenkin isohko päätös kun on lapsi ja yhteinen asunto.

Miksi arvostat itseäsi niin vähän? Miksi sinulle on yhdentekevää kuinka sinä, lapsesi huoltaja, voi? Miksi on yhdentekevää, että näin toimimalla käytännössä opetat ja toivot oman lapsesi toimivan aikanaan samoin sen sijaan että toivoisit hänen ajattelevan myös omaa onnellisuuttaan. Haluatko että lapsesi kärvistelee huonossa liitossa onnettomana ja jättää vaikkapa rakkauden elämässään kohtaamatta tekemällä samoja valintoja kuin sinä nyt? Haluatko ettei hän kuuntele omia tunteitaan ja toiveitaan elämältä? Haluatko että hän on itsenäinen vai haluatko ettähän jää muiden tahdon vangiksi kuten sinä ehkä olet jäänyt? Tee se mitä toivoisit hänen tekevän vastaavassa tilanteessa.