Miksi kirjolla olevien pitää olla niin ärsyttäviä?
Meillä on työyhteisössä kaksi autismin kirjolla olevaa ja he ovat todella, todella ärsyttäviä. He ovat epäkohteliaita ja töykeitä, näsäviisastelevat ja tuovat koko ajan esiin, että ovat paljon muita fiksumpia ja älykkäämpiä. Voivat ollakin, mutta ei se ainakaan käytännössä näy. Päinvastoin, ulkopuolisen silmissä heistä saa sen vaikutelman, että ovat yksinkertaisia.
Olen yrittänyt ymmärtää heidän erilaisuuttaan, mutta he eivät todellakaan tee sitä helpoksi. On vaikea tuntea empatiaa, kun tuntuu, että he pitävät itseään paljon muita parempina ja katsovat muita alaspäin. Ymmärrän kyllä, että he katsovat maailmaa eri tavalla kuin ns. tavalliset ihmiset. Mutta eikö heidänkin pitäisi noudattaa yleisiä kohteliaisuussääntöjä ja protokollaa? Pitääkö koko työyhteisön muokkautua heidän mukaansa? Kaikkihan joutuvat käyttäytymään työssä ja tiimeissä eri tavalla, kuin ehkä yksin käyttäytyisi, miksi he eivät ymmärrä tätä?
Kommentit (13)
Kaikissa ryhmissä on mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä. Normaaleissa ja kirjolla olevissakin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ryhmissä on mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä. Normaaleissa ja kirjolla olevissakin.
Kyllä, mutta normaaleiden kanssa voi sentään keskustella asioista järkevästi, kirjolla olevat ovat aina oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ryhmissä on mukavia ja vähemmän mukavia ihmisiä. Normaaleissa ja kirjolla olevissakin.
Kyllä, mutta normaaleiden kanssa voi sentään keskustella asioista järkevästi, kirjolla olevat ovat aina oikeassa.
Pidätkö itseäsi normaalina?
Sekoitatkohan ap autistin ja korkeasti älykkään? Ei välttämättä sama asia.
"Korkeasti älykäs" ei jaksa ÄO75-100 ihmisten yksinkertaisia juttuja ollenkaan. Oli assburger tai ei. Tuntemani assburgerit mukavimpia ja pidetyimpiä kaikista meidän työpaikallamme. Älykkyysosamäärä ei tiedossa.
En tiedä, ovat itse sanoneet olevansa autismin kirjolla. Älykkyydestä en osaa sanoa, ainakin toinen on pärjännyt opinnoissa erittäin hyvin. Tosin on kertonut lukeneensa lähes kaiken vapaa-aikansa. Ja pystyy sanelemaan pitkät pätkät lukemaansa ulkomuistista, vaikka ei välttämättä sisäistä asiaa.
Ap
Tiedän mitä ap tarkoittaa. Olen tavannut lukuisia autisteja, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa. Yleensä se johtuu siitä, että he tietävät asiasta vain pienen osan. Tämän pienen osan perusteella he ovat päätelleet jokin asian olevan niin kuin se heidän mielestään on.
Kahden autistin äitinä ymmärrän tuskasi. Autistit eivät ole aina helppoja, eivätkä mukavia. Mutta toisaalta heidän kanssaan toimiminen on kivaakin, koska he eivät osaa kieroilla, puhua pahaa selän takana yms. He ovat aina sitä mitä he ovat.
Onkohan nämä "autistit ovat pidetyimpiä", ikinä toimineet oikeasti autistien kanssa? Autistit eivät ole mukavia, koska he ovat suoria. He vaikuttavat usein itsekkäiltä ja tylyiltä. He eivät ymmärrä, miten joku voi olla eri mieltä. He eivät piittaa käytössäännöistä, jos ne eivät tunnu heistä järkeviltä. Mutta he ovat lojaaleja ja luotettavia eivätkä juurikaan valehtele. Heidän kanssaan on usein vaikeaa, mutta parhaimmillaan myös erittäin helppoa, koska heidän kanssaan ei tarvitse miettiä, mitä he todella ajattelevat. Ihania ihmisiä, mutta myös ärsyttäviä. Niinkuin me kaikki. Mutta 20 vuotta autistien kanssa työskentelyä on opettanut, että he todella ovat erilaisia eikä se aina ole positiivista.
Tapa hakea huomiota. Mitä muutakaan. Vielä kun näistä kirjolla, adhd, nepsy, ym. on tullut sosiaalisesti hyväksytty ja jopa arvostettu tapa sikailla, niin antaa mennä vaan kun on alamäki.
Olen huomannut, että (luultavasti pieni) osa autisteista pitää itseään parempina kuin neurotyypillisiä. He ajattelevat, että heidän tapa toimia ja ajatella on järkevä ja looginen, ja monet sosiaaliset normit mutkistavat asioita turhaan. Esimerkiksi ei ymmärretä, että jos joku kysyy mielipidettä uudesta vaatekappaleesta, ei saa sanoa rehellistä mielipidettä (vaate on ruma), vaan pitää valehdella ollakseen korreksi. Näiden autistien mielestä olisi siis parempi, jos kaikki toimisivat heidän tavallaan eivätkä näe miksi joku voisi loukkaantua/olla eri mieltä.
Itse olen diagnosoitu autisti, mutta en ymmärrä miksi neurotyypillisten pitäisi muuttaa käytöstään pienen vähemmistön takia. Tämä on toki aina sidoksissa ympäristöön ja tilanteeseen.
Minulla on autistinen lapsi ja allekirjoitan tuon ärsyttävyyden. Lapseni on jo aikuinen, käynyt normaalit koulut ja päässyt töihinkin. On menestynyt hyvin koulussa, mutta kavereita ei ole oikein koskaan ollut. Hän on minulle rakkainta maailmassa, mutta helppoa hänen kanssaan ei ole aina ollut, eikä ole nytkään. Hän viettää edelleen löhes kaikki viikonloput ja lomat kotona, kun ei oikein ole löytänyt ketään, kenen kanssa viettää aikaa. Minä jaksan hänen erilaisuuttaan pääosin hyvin, mutta myönmän, että on helpottavaa, jos välillä menee useampi viikko, ettei hän tule kotiin. Hän ajattelee usein itsekkäästi ja ajattelee vian olevan muissa, mutta toisaalta tiedän hänen itsekin kärsineen valtavasti erilaisuudestaan.
Hänellä on ollut haasteita työpaikalla työkavereiden kanssa ja olen yrittänyt saada häntä ymmärtämään muidenkin näkökulmia. Yleensä se ei onnistu, vaan hän aloittaa hirvittävän paasauksen siitä, miksi muut ovat väärässä. Siksi en edes ala väitellä hänen kanssaan. Tunnen sääliä häntä kohtaan, koska tiedän, ettei hänen polkunsa tule koskaan olemaan helppo.
Tunnen pari autistia, ja ovat todella mukavia ihmisiä. Eiköhän heissäkin ole moneen junaan.