Täytän tänä vuonna 60-v Ikäkriisi
Mitä kuuluu 60-vuoden ikäkriisiin?
Minulla sellainen ole että pitää alkaa valmistautumaan kuolemiseen. Eläkkeelle ei pääse vielä. Eläkeikää on nostettu niin paljon että 7-8 vuotta vielä täytyy jaksaa vaikka ei jaksaisi. No joka tapauksessa minulla on olo etä tarttis tehdä se kuolin siivous ja varata hautapaikka. ja siltikään en tunne olevani valmis kuolemaan ja haluaisin elää ainakin 110 vuotiaaksi. Asun yksin ja mietin sitäkin että milloin lapset alkavat odottamaan minun kuolemaani? Miten ikääntynyt äiti voisi tehdä itsensä tarpeelliseksi lapsilleen jotka elävät omaa elämäänsä huolineen ja rasitteineen. Onko normaalia miettiä näitä asioita kun täyttää 60?
Kommentit (7)
Ei ole normaalia ja tule masennus mieleen. En ymmärrä ajausta elää täällä vain ollakseen muille aina tarpeellinen. Pitäähän sitä olla itselleen tarpeellinen myös.
Ymmärrän hyvin. Nyt kun 45 tuli täyteen on alkanut tajuta, miten lyhyt veto tämä elämä oikein on. Sisällä on pieni lapsi, mutta ulkopuolella kohta vanha ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin. Nyt kun 45 tuli täyteen on alkanut tajuta, miten lyhyt veto tämä elämä oikein on. Sisällä on pieni lapsi, mutta ulkopuolella kohta vanha ihminen.
Sama 38-v. Henkinen taitaa olla korkeintaan puolet siitä. Henk.koht. vaikeuksista johtuen jäi kaikki aikuisuuden merkit saavuttamatta... opiskelut, työt ja parisuhteet ei onnistuneet.
Olen samaa ikäluokkaa. On niin paljon nähtävää ja koettavaa maailmassa. Etten millään ehdi kaikkea haluamaani tehdä ja kokea.
Aika on rajallinen. Ja yritän olla sitä haaskaamatta jonninjoutavaan.
Lopeta.
Ahdistat ja inhotat mua.
Hirveä ikäkriisi kun täytän tänä kesänä jo 24 vuotta.
Elät omaa elämääsi ja olet läsnä lastesi elämässä tunkeutumatta heidän reviirilleen. Soitat kerran kahdessa viikossa/kuukaudessa ja kyselet kuulumisia jos asuvat mahdottoman matkan päässä, muuten käyt kylässä. Suosittelen miestä, kumppani on aina kiva. Ja ei nykypäivänä enää kuolla tuon ikäisenä keskiarvollisestikaan niin turhaan sitä vielä stressaat