Mikä ihme harha ihmisillä on, että ennen oltiin jotenkin erityisen yhteisöllisiä ja reippaita?
Kaikki miehet lähtivät innoissaan sotimaan, sotien jälkeen koko Suomi yhteisöllisesti osallistui jälleenrakentamiseen ja kukaan ei koskaan valittanut. Laman aikaan kaikki olivat avuliaita ja yhteisöllisiä eikä työttömiä haukuttu. Eikös niin?
Kommentit (21)
Ihmiset on yhteisöllisiä kun väestö on homogeeninen.
Ennen oltiin yhteisöllisiä sen verran kuin yhteisten asioiden hoitaminen vaati. Nykyään yhteisiä asioita ei ole vaan kaikkien on pakko kilpailla kaikkia vastaan tai putoaa pelistä.
Oltiin yhteisöllisiä kun kellään ei paljon ollut niin ymmärrettiin että tarvitaan toisiamme selvitäksemme. Nyt ollaan vaurastuttu ja jokainen pärjää omillaan niin ei ole tarvetta yhteisölle.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on yhteisöllisiä kun väestö on homogeeninen.
https://x.com/Punkbudgie_/status/1986109288990056576
Tämä! Tässä on koko ongelman ydin. Mitään yhteishenkeä ei voi tulla enää koska yhteinen henkemme on sotkettu ulkopuolisilla. Kysymys kuuluu: kannattiko!?!?
Ei tarvitse enää olla yhteisöllinen, kun voi olla vasemmistolainen.
Mun ei tarvi tehdä mitään, muut hoitaa, muut maksaa.
T. Kimmo
Vierailija kirjoitti:
Oltiin yhteisöllisiä kun kellään ei paljon ollut niin ymmärrettiin että tarvitaan toisiamme selvitäksemme. Nyt ollaan vaurastuttu ja jokainen pärjää omillaan niin ei ole tarvetta yhteisölle.
Yhteisöllisyys ja auttaminen on korvattu Kela-tuilla ja virkamiehillä. Se on sitä parempaa sosialismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oltiin yhteisöllisiä kun kellään ei paljon ollut niin ymmärrettiin että tarvitaan toisiamme selvitäksemme. Nyt ollaan vaurastuttu ja jokainen pärjää omillaan niin ei ole tarvetta yhteisölle.
Yhteisöllisyys ja auttaminen on korvattu Kela-tuilla ja virkamiehillä. Se on sitä parempaa sosialismia.
Siihen kuuluu lorviminen oleskeluyhteiskunnan palveluasiakkaana.
Lapsena oltiin koko perhe apuna sukulaisten maatilan heinätöissä ym. Ei sellaista ole enää.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena oltiin koko perhe apuna sukulaisten maatilan heinätöissä ym. Ei sellaista ole enää.
Kesämökit rakennettiin kaikille suvun miesten voimin.
Minun isoisä oli sodassa ja lusmuili siellä minkä kerkesi, sodan jälkeen jatkoi samaa, oli töissä, mutta pomojen pepunnuolentaa teki enemmän kuin oikeita töitä. Muut sukulaiset olivat kyllä reippaampia ja tekivät tuonkin edestä töitä.
Ja ne toimeliaat sukulaiset oli niitä vasemmistolaisia, ei se mikään uusi aate ole.
En tiedä kenellä tällaisia harhoja on. Jotain kertoo se kuinka sotainvalidit jätettiin vaille apua. Helsingissäkin näitä asui kadulla. Sotien jälkeen Karjalan evakot saivat kerjätä apua ja heitä kiusattiin ja nimiteltiin avoimesti. Suomi on aina ollut Suomi. Muualla on ollut ja on yhteisöllisyyttä.
Perhe ja Yhteisöllisyys on sosialismille vastavallankumouksellisia aatteita. Siksi ne ovat kiellettyjä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsena oltiin koko perhe apuna sukulaisten maatilan heinätöissä ym. Ei sellaista ole enää.
Ja jos silloin jäi kerrankin pois, se muistettiin ikuisuus ja siitä sai kuulla joka kerta kun suku kokoontui. Ysärinä vielä porukat pelotteli, että jos ei mene silloin kun kutsutaan, ei ne ihmiset sitten sen jälkeen enää kutsu. Sosiaalinen paine oli valtava, oli PAKKO jos meinasi pysyä yhteisössä. Ja yksinjääminen tarkoitti sitä, ettei sen jälkeen saa apua enää mistään. Parempi tämä uusi systeemi, missä autetaan silloin kun oikeasti halutaan auttaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä kenellä tällaisia harhoja on. Jotain kertoo se kuinka sotainvalidit jätettiin vaille apua. Helsingissäkin näitä asui kadulla. Sotien jälkeen Karjalan evakot saivat kerjätä apua ja heitä kiusattiin ja nimiteltiin avoimesti. Suomi on aina ollut Suomi. Muualla on ollut ja on yhteisöllisyyttä.
Suomi ei ole mikään poikkeus tässäkään asiassa.
Ennen saatettiin ohikulkumatkalla poiketa jonkun kotona vierasilla kahvilla. Nykyään se olisi poikkeavaa häirintää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena oltiin koko perhe apuna sukulaisten maatilan heinätöissä ym. Ei sellaista ole enää.
Ja jos silloin jäi kerrankin pois, se muistettiin ikuisuus ja siitä sai kuulla joka kerta kun suku kokoontui. Ysärinä vielä porukat pelotteli, että jos ei mene silloin kun kutsutaan, ei ne ihmiset sitten sen jälkeen enää kutsu. Sosiaalinen paine oli valtava, oli PAKKO jos meinasi pysyä yhteisössä. Ja yksinjääminen tarkoitti sitä, ettei sen jälkeen saa apua enää mistään. Parempi tämä uusi systeemi, missä autetaan silloin kun oikeasti halutaan auttaa.
Et sinä auta ketään etkä missään siinä systeemissäsi. Olet yksin.
No aika huonot oli nuo AP:n esimerkit. Sotaan esim.ei kyselty, että lähdetkö vai et.
Vierailija kirjoitti:
No aika huonot oli nuo AP:n esimerkit. Sotaan esim.ei kyselty, että lähdetkö vai et.
Punikeille varsinkin oli vaikeaa sotia ihannevaltiotaan Neuvostoliittoa vastaan. Silloin ei tosiaan annettu heille valinnanvapautta.
Nuorilla ei tietenkään ole mitään kokemusperäistä käsitystä aiemmasta elämisen tavasta, kuinka voisikaan olla? Mielikuvat tulevat vanhoista elokuvista ja niissä ei elämää kuvata sellaisena kuin se oli.
Ainakin meillä kotona vanhemmat osallistuivat erilaisiin talkoohommiin.