Rauhallista treeniä omassa yksinäisyydessä vai yhteisöllinen kuntopläjäys? Kumpi sinulle?
Itse haluan treenata rauhassa yksin kuntosalilla. En koskaan ottaisi kaveria mukaan. En myöskään käytä kuulokkeita.
Kauhulla kuuntelen ryhmäjumppasalin seinän läpi kantautuvaa infernaalista jumputusta ja ohjaajan huutoja, ja sitten ihmisten kälätystä, kun purkautuvat sieltä. Ei ole minun heiniäni ryhmäjumppa!
Eli kumman sinä valitset?
Kommentit (19)
Saisi olla enemmän pelkkiä saleja, siis ilman ryhmäjumppaa.
Omassa rauhassa vedän alakerrassa punttijumppaa ja joogaa. Ei tulisi mieleenkään lähteä salille.
Kouluajan ryhmäliikunta tunneilta niin kova ahdistus ryhmäliikuntaa kohtaan niin yksin.
Tykkään reenata kuten ap. Kuntosalilla, kovaa, yksin. Treenaaminen ei ole minulle sosiaalinen tapahtuma, yritän välttää edes puhumasta kenenkään kanssa -kohteliasta henkilökunnan ja vakkarien tervehtimistä lukuunottamatta. Pyrin käymään mahdolllisimman hiljaisina aikoina.
Tavoitteena on mahdollisimman tehokas treeni, kaikki tuota tavoitetta häiritsevät tekijät ovat epätoivottavia. Sosiaalista elämää varten on sitten muita aktiviteetteja.
Aina siellä on niitä joille liikunta on tekosyy, haetaan kontaktia tai muuta itsensä suhteuttamista. Kukapa sinne mennessään ajattelee että voisiko oma persoona olla jotenkin häiritsevä.
Vierailija kirjoitti:
Aina siellä on niitä joille liikunta on tekosyy, haetaan kontaktia tai muuta itsensä suhteuttamista. Kukapa sinne mennessään ajattelee että voisiko oma persoona olla jotenkin häiritsevä.
Jotkuthan menevät salille vain olemaan kun on rasitusvamma. Häiritsevät muita juttelulla.
Sekä että. En tosin käy varsinaisesti jumpassa, vaan esimerkiksi tanssitunneilla, joiden ohjaajilta vaaditaan jo kunnon lajituntemus. Moni kouluttautuu lapsesta alkaen ulkomaita myöten. Ei mulla olisi mitään mahdollisuuksia omaksua sellaisia liikepankkeja missään. Arvostan myös sitä, että liikkeet tehdään turvallisesti ja monipuolisesti.
Tutkimusten mukaan yhdessä liikkumisella nimenomaan tanssitunneilla on myös positiivinen vaikutus mieleen.
Käyn tanssitunneilla, pilateksessa sekä ihan yksinäni hiljaa kuulokkeet korvilla salilla ja lenkeillä.
Eli molempi parempi.
Vierailija kirjoitti:
Aina siellä on niitä joille liikunta on tekosyy, haetaan kontaktia tai muuta itsensä suhteuttamista. Kukapa sinne mennessään ajattelee että voisiko oma persoona olla jotenkin häiritsevä.
Tämä. Itse en tykkää treenata kuulokkeiden kanssa, mutta joskus olen harkinnut sellaisia siksi, että ne ovat tehokkaat lörpöttäjienkarkoittimet. Kuntosali on kyllä ihan väärä paikka juttuseuran hakemiselle.
Vierailija kirjoitti:
Saisi olla enemmän pelkkiä saleja, siis ilman ryhmäjumppaa.
Meidän kunnassa on näitä kaksi. Kumpikin 80-luvulla perustettuja ns yksityisiä, ei ketjujen nyt treenaat meillä liikuntaedulla koko vuoden + 1 kuukausi kaupanpäälle eli nämä ovat vähän kalliimpia eivätkä huuda suureen ääneen täällä ollaan kaupungin keskeisillä paikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina siellä on niitä joille liikunta on tekosyy, haetaan kontaktia tai muuta itsensä suhteuttamista. Kukapa sinne mennessään ajattelee että voisiko oma persoona olla jotenkin häiritsevä.
Tämä. Itse en tykkää treenata kuulokkeiden kanssa, mutta joskus olen harkinnut sellaisia siksi, että ne ovat tehokkaat lörpöttäjienkarkoittimet. Kuntosali on kyllä ihan väärä paikka juttuseuran hakemiselle.
Itsetuntoni koki jälleen kovan kolahduksen, yli 10 vuotta salilla, eikä kukaan ole tullut juttelemaan.
Molemmissa on puolensa. Yksin saa olla rauhassa, mutta yhdessä tulee ryhmäpaine tehdä oikeasti kunnolla.
Oon ollut säästölinjalla, eli näistä on todellisuudessa toteutunut lähinnä tuo yksin puuhaileminen kotona.
Itsetuntoni koki jälleen kovan kolahduksen, yli 10 vuotta salilla, eikä kukaan ole tullut juttelemaan.
Luulen, että oma käytös vaikuttaa tähän paljon. Jos sä tervehdit, luot niitä katse kontakteja, yms ja vaikutat helposti lähestyttävältä, yms. Itse treenaan huppu syvästi päässä.
Tai sitten olet käynyt salilla viimeksi yläastella ja luulet, että joku vain hengailee siellä seuranpuuteessa.
Ryhmäjumpassa raivostuttaa jos joku ei tajua tilankäytöllisiä sääntöjä, ettei saa hivuttautua takana olevan reviirille, tai että ei voi asettautua suoraan toisen taakse (etenkin mies) vaan pitää järjestyä lomittain.
Yksin. Toki käy joskus mieheni kanssa yhdessä, silloinkin puuhaillaan omiamme puoli tuntia, sitten ehkä pari sanaa jossain välissä ja treenit loppuun omissa nurkissa. Teen mieluummin vähän kovempaa, keskittyneesti ja tehokkaasti sen ajan kun olen salilla. Kuntoilu on tarpeellista, mutta viihdyn muualla paremmin, joten säästän seurustelut toiseen aikaan ja paikkaan.
Ryhmäliikunta on kammottavaa.
Ryhmäliikunnasta tulee ehkä vähän oksennusta suuhun. Ihanaa, annetaan itsellemme aplodit.
Liikunta on sitä omaa aikaa, luurit korville ja huppu päähän.
Pumpista tykkäsin kun kävin. En välitä askelkuvioista yhtään.