Haluan lapsen enemmän kuin mitään

mutta minulla on niin paha tokofobia, että raskaus ei tule kysymykseenkään. Olen keskustellut asiasta terapiassa eikä siihen ole olemassa apua. Pelkkä ajatus raskaudesta saa valtavan ahdistuksen.

Olisimme puolisoni kanssa hyviä vanhempia ja olen surullinen myös mieheni puolesta, koska en voi suoda hänelle lasta. Fyysisesti voisin tulla raskaaksi, mutta psyykeeni ei kestä sitä. Olemme kokeilleet, ja raskaus päättyi kiireelliseen keskeytykseen, joka oli itse raskauden ohella elämäni kamalin kokemus. Olin itsetuhoinen ja jatkuvassa paniikissa, en nukkunut, en syönyt, olisin tappanut itseni, jos raskaus olisi jatkunut.

Mutta tuntuu, että elämällä ei ole mitään merkitystä ilman äitiyttä. Haluaisin niin kovasti pitää huolta ja kasvattaa lapsen ja olen katkera siitä, että olen syntynyt naiseksi enkä mieheksi. 

Onko KENELLÄKÄÄN samaa kohtaloa? Jäädä ilman omaa perhettä psyykkisistä, ei fyysisistä syistä.