Kokemuksia emotionaalisesta sadistista?

Tuossahan näkyi kiva neulontahaaste. Pitääpä neuloa pitkästä aikaa jotakin nättiä.

Valitettavasti kovin vähän... 

Pertti 58 

Vai pitäisikö lukea kirja. 🤔

On, parikin kertaa. Meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin, että se todellakin oli tarkoituksellista julmuutta. Olin niin sinisilmäinen ja uskoin hyvyyteen.. Muutamassa kuukaudessa ymmärsin lähteä, kun aloin voida niin huonosti psyykkisesti, että menetin elämänhalunikin. Muutos omasta positiivisesta itsestäni itkeskelevään suicidaaliseen zombieen oli nopea ja järkyttävä. 

Ilkeili, ihan joka asiassa. Ilmeni töksäyttelynä, vähättelynä ja arvosteluna. Kykenemätön tunneyhteyteen, koska se oli hänen mukaansa "heikkoutta". Eikä siis kyennyt myöskään empatiaan. Itse oli vaatimassa huomiota yms. Ei vaan jaksanut enää, löin luurin korvaan kun yritti jälleen kerran ryömiä takaisin.

Heti, kun tuollainen paska alkaa vähänkin haista, jalat alle ja karkuun.

Ylös

Eipä siinä muuta kuin lähtee vain menemään. Kaikki sellaiset "miten pääsen irti" jutut on ihan turhia, sen kun lähdet.

Jos niitä jää liikaa kelailemaan, että miten kannattaa toimia, jää käytännössä kelaamaan vain sairaan ihmisen aivoituksia ja miten niitä voisi ennakoida ja mitä kaikkea pahaa voi tapahtua jos jokin menee pieleen ja niin edelleen ja niin edelleen, eli käytännössä olet jo itse itsellesi se emotionaalinen sadisti eikä sen varsinaisen sadistin tarvitse enää muuta kuin tulla pilkkaamaan sinua millainen hermoraunio sinusta on tullut. 

Eli ap hop hop, jalat alle ja menoksi.