Missä iässä lopetetaan yleensä kysymästä toisten ikää?

23 on ehkä jonkinlainen rajapyykki.

Kai sitä saa minkä ikäinen vaan kysyä ikää keneltä tahtojaan. Miksi ei saisi? Pitää tietty kysyä kohteliaasti ja jossakin asiallisessa kontekstissa.

Näin eilen koulukaverin 50 vuoden takaa.  Monesti ei oo kohdattu vuosien aikana.   Hän ei ollut muuttunut yhtään,  naama ihan sama ja yhtä hymyilevä neiti oli.   Kookas ihminen kuten nuorenakin eikä ollut nk. nätti,  mutta nyt vanhana on ja hyvin säilynyt.

Itse oon ruttunen kepillö känkkäävä mummo,  iät toki vaihdettiin jutellessa,  minä 80, hän ensi vuonna.

Kyllä me mummut aika pian kysellään toisiltamme joko on paljon mittarissa. Kun juttusille joudutaan.

(Se harmittaa kun jalkavaivat antaa kuvan kuin olisin 98.)

Vierailija kirjoitti:

23 on ehkä jonkinlainen rajapyykki.

Sanoisin kans. Aloitin uudet yliopisto-opinnot syksyllä ja toisten ikää kaikilta kysyvät olivat aina yleensä enintään 21-vuotiaita. Itseänikin heidän ikäisenä kiinnosti tietää toisten ikä, mutta enää ei.

Vierailija kirjoitti:

Kai sitä saa minkä ikäinen vaan kysyä ikää keneltä tahtojaan. Miksi ei saisi? Pitää tietty kysyä kohteliaasti ja jossakin asiallisessa kontekstissa.

Saa kysyä, mutta jossain kohtaa iän merkitys ja sen kysely vähenee, kun kaikki ovat selvästi jo aikuisia.

Ei missään kohtaa. Vielä sata vuotiailtakin kysytään.

Aikuiset ei kysele .  Vanhuksilta vain tasavuosina , no miten paljon on ikää , siinä 99.  Kun tulee aikuiseksi niin ne vanhat synttärijutut alkaa jäädä.   Aikuisia ei sovi muutenkaan kohdella kuin lapsia . 

Jos ei kysy ikää niin vaarana on, että joku 50v. oleva boomeri näyttää 40v.

Ei kiitos boomerit deittiin.

Ei edes kannata sanoa ääneen omaa ikäänsä sillä heti tulee vastauksia olet vielä niin nuori tai et ole vielä vanha. 

Hyviä kommetteja!

Isä jotenkin piristyi kun pääsi (joutui) hoitokotiin. Nauroi siitä, että hän on porukan nuorin (ikää 85 :)))..

....

Masentui sitten ja nukkui pois :( .... Surullista, mutta sellasta se elämä on...

Vierailija kirjoitti:

Näin eilen koulukaverin 50 vuoden takaa.  Monesti ei oo kohdattu vuosien aikana.   Hän ei ollut muuttunut yhtään,  naama ihan sama ja yhtä hymyilevä neiti oli.   Kookas ihminen kuten nuorenakin eikä ollut nk. nätti,  mutta nyt vanhana on ja hyvin säilynyt.

Itse oon ruttunen kepillö känkkäävä mummo,  iät toki vaihdettiin jutellessa,  minä 80, hän ensi vuonna.

Kyllä me mummut aika pian kysellään toisiltamme joko on paljon mittarissa. Kun juttusille joudutaan.

(Se harmittaa kun jalkavaivat antaa kuvan kuin olisin 98.)

Siis joku ei tiedä oman koulukaverinsa ikää? Whaaaaat?

Häh?

Ei kannata kysyä nuorten tyttöjen ikää, tulee vain huono oma tunto, parempi ku antaa mennä vaan, papereita ei kysytä.

Ei koskaan. 89-vuotias äitini on hyvin tarkka ikäkysymyksissä ja laskee vieläkin kuinka monta vuotta tai KUUKAUTTA joku on häntä nuorempi tai vanhempi.

Ei sellaista ikää tule. Multa työkaveri kysyi ikää åskettäin. Olen 50 v. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei kysy ikää niin vaarana on, että joku 50v. oleva boomeri näyttää 40v.

Ei kiitos boomerit deittiin.

Nuorimmat boomerit on syntyneet 1964 eli ovat 61-62-vuotiaita VÄHINTÄÄN. Selvitä itsellesi käyttämiesi käsitteiden sisältö, ennen kuin alat pätemään. 

Minusta kolmenkympin rajapyykin ohittaneelta ei ole kohteliasta udella tarkkaa ikää. 

Vierailija kirjoitti:

Ei koskaan. 89-vuotias äitini on hyvin tarkka ikäkysymyksissä ja laskee vieläkin kuinka monta vuotta tai KUUKAUTTA joku on häntä nuorempi tai vanhempi.

Tuo ei ole yleistä. Äidilläsi on joku fiksaatio.

Niin muuten oli pappa (vainaa) kin: pyysi aina minua maalla: Soitetaan Sirkkikselle, mitä hänelle kuuluu, hän vielä on vielä vanhempi ku mie (pappa 82). Tein aina "työtä käskettyä" :). Lopulta "Sirkkis" ei enää vastannut puheluun.  :( ... Pappa jotenkin masentui siitä (päätteli vissiin, et Sirkka mennyt huonoon kuntoon tai nukkunut pois .... :(

Sirkka-"täti" oli mun papan veljen vaimo (ei siis varsinaista "veri"sukua, mukava nainen, joka tapauksessa, mitä hänen kanssa puhelimessa joskus juttelin....).