En tiedä miltä romanttinen rakkaus tuntuu. Osaatko selittää millaista se on?
En ole kokenut tuollaista tunnetta vaikka olen ollut parisuhteissa ja jopa naimisissa. Näiden aikana olen alkuvaiheessa tuntenut jotain pakkomielteistä läheisriippuvuutta (limerenssiä?) ja lopulta inhoa tai vihaa tai en enää yhtään mitään.
Kommentit (3)
Romanttinen rakkaus on jumalallisen rakkauden ja äidinrakkauden jälkeen voimakkain rakkaus niistä, joista minulla on kokemusta. Voin kertoa, millaista se on. Romanttinen rakkaus saa tuntemaan, ettei halua elää ilman rakkauden kohdetta. Romanttinen rakkaus saa aikaan sen, että haluaa ikään kuin sulautua yhteen rakkauden kohteen kanssa ja elää tämän kanssa lähekkäin. Romanttisen rakkauden kohteeseen ei kyllästy ja häntä ikävöi silloin, kun hän on poissa. Romanttisen rakkauden kohteen näkee ylipositiivisessa valossa ja hänelle haluaa hyvää. Häntä kohtaan voi tuntea negatiivisia tunteita, mutta ne ovat ohimeneviä ja vähäpätöisiä verrattuna rakkauteen.
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen rakkaus on jumalallisen rakkauden ja äidinrakkauden jälkeen voimakkain rakkaus niistä, joista minulla on kokemusta. Voin kertoa, millaista se on. Romanttinen rakkaus saa tuntemaan, ettei halua elää ilman rakkauden kohdetta. Romanttinen rakkaus saa aikaan sen, että haluaa ikään kuin sulautua yhteen rakkauden kohteen kanssa ja elää tämän kanssa lähekkäin. Romanttisen rakkauden kohteeseen ei kyllästy ja häntä ikävöi silloin, kun hän on poissa. Romanttisen rakkauden kohteen näkee ylipositiivisessa valossa ja hänelle haluaa hyvää. Häntä kohtaan voi tuntea negatiivisia tunteita, mutta ne ovat ohimeneviä ja vähäpätöisiä verrattuna rakkauteen.
Äidinrakkaus saa aikaan sen, että itsestäänselvästi haluaa kuolla lapsensa puolesta. Jumalallinen rakkaus taas saa aikaan sen, että itsestäänselvästi haluaa elää ikuisesti Jumalan puolesta.
Syvää halua vaalia tätä toista ihmistä juuri sellaisena kuin on, toive nähdä hänen silmissään iloa aina kuin mahdollista, toivetta voida olla hänelle ilon, hyvän ilon ja turvan lähde niin usein kuin mahdollista (itseäsi menettämättä tietenkin), syvää vetoa hänen lähelleen niin henkisesti kuin fyysisesti, tunnetta kotiintulemisesta, yhteenkuuluvuuden tunnetta, syvää onnea ja etuoikeuden tuntemista kun olet hänen kanssaan, kiitollisuutta, rauhaa, halua suojella, luottoa että hänkin tuntee sinusta samaa vaikka se ihmeeltä tuntuukin. Hyvää oloa, naurua ja kemiaa. Se tunne että alkujännitysten jälkeen tyypin kanssa on vaan ihanan vapauttavaa ja helppo olla. Koet tulevasi hyväksytyksi, vaalituksi ja uskaltavasi näyttää itsesi hänelle.
Hän tekee mielesi valoisaksi ja olosi keveäksi. On helppo ajatella että kestät lähes mitä vaan niin kauan kun olette tiimi ja toinen toisenne rinnalla. Alat nähdä maailman kauniimpana kuin ennen. Tavallinen arkikin tuntuu kuin juhlalta. Mieleesi tulee vain suru ja kaikkinainen vieraus kun ajattelet että inhoaisit ja vihaisit tätä ihmistä etkä kaipaisi ja rakastaisikaan häntä enää.
Se on niitä kliseisiä tiedät sen sitten kun koet sen juttuja. Et pysty sivuuttamaan sitä tunnetta ja sen vaikutusta sinuun. Molemminpuolisissa tunteissa kokisit sen järjenköyhänä väkivaltana ja järjettömänä, maailman hienoutta ja kauneutta tuhlaavana, rienaavana teagediana itseäsi ja häntä kohtaan jos kieltäytyisit elämästä ja jakamasta rakkautta hänen kanssaan.