En tiedä miltä romanttinen rakkaus tuntuu. Osaatko selittää millaista se on?

Syvää halua vaalia tätä toista ihmistä juuri sellaisena kuin on, toive nähdä hänen silmissään iloa aina kuin mahdollista, toivetta voida olla hänelle ilon, hyvän ilon ja turvan lähde niin usein kuin mahdollista (itseäsi menettämättä tietenkin), syvää vetoa hänen lähelleen niin henkisesti kuin fyysisesti, tunnetta kotiintulemisesta, yhteenkuuluvuuden tunnetta, syvää onnea ja etuoikeuden tuntemista kun olet hänen kanssaan, kiitollisuutta, rauhaa, halua suojella, luottoa että hänkin tuntee sinusta samaa vaikka se ihmeeltä tuntuukin. Hyvää oloa, naurua ja kemiaa. Se tunne että alkujännitysten jälkeen tyypin kanssa on vaan ihanan vapauttavaa ja helppo olla. Koet tulevasi hyväksytyksi, vaalituksi ja uskaltavasi näyttää itsesi hänelle. 

Hän tekee mielesi valoisaksi ja olosi keveäksi. On helppo ajatella että kestät lähes mitä vaan niin kauan kun olette tiimi ja toinen toisenne rinnalla. Alat nähdä maailman kauniimpana kuin ennen. Tavallinen arkikin tuntuu kuin juhlalta. Mieleesi tulee vain suru ja kaikkinainen vieraus kun ajattelet että inhoaisit ja vihaisit tätä ihmistä etkä kaipaisi ja rakastaisikaan häntä enää.

Se on niitä kliseisiä tiedät sen sitten kun koet sen juttuja. Et pysty sivuuttamaan sitä tunnetta ja sen vaikutusta sinuun. Molemminpuolisissa tunteissa kokisit sen järjenköyhänä väkivaltana ja järjettömänä, maailman hienoutta ja kauneutta tuhlaavana, rienaavana teagediana itseäsi ja häntä kohtaan jos kieltäytyisit elämästä ja jakamasta rakkautta hänen kanssaan.   

Romanttinen rakkaus on jumalallisen rakkauden ja äidinrakkauden jälkeen voimakkain rakkaus niistä, joista minulla on kokemusta. Voin kertoa, millaista se on. Romanttinen rakkaus saa tuntemaan, ettei halua elää ilman rakkauden kohdetta. Romanttinen rakkaus saa aikaan sen, että haluaa ikään kuin sulautua yhteen rakkauden kohteen kanssa ja elää tämän kanssa lähekkäin. Romanttisen rakkauden kohteeseen ei kyllästy ja häntä ikävöi silloin, kun hän on poissa. Romanttisen rakkauden kohteen näkee ylipositiivisessa valossa ja hänelle haluaa hyvää. Häntä kohtaan voi tuntea negatiivisia tunteita, mutta ne ovat ohimeneviä ja vähäpätöisiä verrattuna rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Romanttinen rakkaus on jumalallisen rakkauden ja äidinrakkauden jälkeen voimakkain rakkaus niistä, joista minulla on kokemusta. Voin kertoa, millaista se on. Romanttinen rakkaus saa tuntemaan, ettei halua elää ilman rakkauden kohdetta. Romanttinen rakkaus saa aikaan sen, että haluaa ikään kuin sulautua yhteen rakkauden kohteen kanssa ja elää tämän kanssa lähekkäin. Romanttisen rakkauden kohteeseen ei kyllästy ja häntä ikävöi silloin, kun hän on poissa. Romanttisen rakkauden kohteen näkee ylipositiivisessa valossa ja hänelle haluaa hyvää. Häntä kohtaan voi tuntea negatiivisia tunteita, mutta ne ovat ohimeneviä ja vähäpätöisiä verrattuna rakkauteen.

Äidinrakkaus saa aikaan sen, että itsestäänselvästi haluaa kuolla lapsensa puolesta. Jumalallinen rakkaus taas saa aikaan sen, että itsestäänselvästi haluaa elää ikuisesti Jumalan puolesta. 

Ihastumista, tykkäämistä, haluamista, välittämistä, kiintymistä

En osaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihastumista, tykkäämistä, haluamista, välittämistä, kiintymistä

Ja vielä jotain paljon enemmän.

Se on aitoa rakkautta.

Miehen puolelta ainakin...

Ensin se rakkaus suuhun tulee, siitä se valuu tissiin ja siitä se vähitellen siihen paikkaan mistä ne tytöt pissii.

Ja romantiikka alkaa kukkia, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.

Sitä, että toinen tuntuu täydelliseltä ja unelmien prinssiltä. Ja se kiima. 

Mutta eihän tuo ole oikeaa rakkautta. Illuusio täydellisyydestä ja kiima johtuu hormoneista.

Nyt yhdessä 13 vuotta ja tämä on sitä oikeaa romanttista rakkautta: ihanaa olla toisen kanssa, toisen iho iho vasten tuntuu niin hyvältä, minä hyväksyn hänet ja hän hyväksyy minut virheineni kaikkineni.

Hokkajankkis kirjoitti:

Juuri tuollaistahan minä tunnen Jollea kohtaan vaikka hän onkin julkisuuden henkilö kumpikaan meistä ei ole ikinä kokenut romanttista rakkautta Jolle kertoo siitäkin siinä HS artikkelissa ja romanttista rakkautta en ole kokenut itsekään mulla ei ole minkäänlaista ihmissuhde elämää en ole ikinä ollut parisuhteessa enkä harrastanut seksiä

Juu

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000011303290.html

Täällä on tosi hyviä pointteja jo, mutta lisään vielä sen, että romanttiseen rakkauteen kuuluu mielestäni myös pelko. Romanttiseen rakkauteen heittäytyminen vaatii rohkeutta avata itsensä, näyttää heikkoutensa, ottaa riski ja tarjota itsensä toiselle sellaisena kuin on. Mutta tämä pelko on sellaista, jonka haluaa ylittää, vaikka tietää pelaavansa omalla sydämellään.

Ei semmoista oikeasti ole. Jotain idealisoitua ihannetta, jota mahdoton tavoittaa. Hollywoodissa keksitty.

Aivokemiallista kiimaa joka päättyy aina näin.

Kipinä. Sellainen että toinen on melkein jumala. Kohoaa ilmaan itse. Paitsi keski-iässä ei mene enää läpi huijaukset. Mutta kun arki tulee, toisen kaapista syöksyy totuuksia esiin. Mutta osuuko seksuaalisuus ja ihastus/ihannointi samaan ihmisen, ei välttämättä.