Kokemusta siitä kun kumppani tekee hienovaraista kiusaa jatkuvasti?

Jos tätä palstaa erehtyy lukemaan, niin tajuaa että on kerran elämässään jo saanut sen tason lottovoiton tosirakkauden ja aviomiehen muodossa, etten uskalla edes missään sitä hehkuttaa, vaikka minusta olisi mukava puhua positiivisistakin jutuista. Se vaan todellakin herättää kateutta, olen sen huomannut, enkä sellaista halua, joten pidämme omana tietona. Käytöksestä sen tietenkin näkee meidän kanssa ollessa. Edelleen kävellään helposti huomaamattamme käsi kädessä, pieniä kosketuksia missä tahansa arjen keskellä ja muuta sellaista mikä tapahtuu kuin hengittäminen. Osa kaikkea.

Luulisi että on aika nynny jos joutuu käyttämään vain sanatonta viestintää / temppuja.

Vierailija kirjoitti:

Onpa teillä terve parisuhde kun ei kaapin oviakaan saa jättää auki. 

Niinpä, mieti minkävuoksi liukuovet eteisen vaatekaappeihin oli aikoinaan asennettu. Jos kaappien sisustusta haluttaisiin esitellä, ovia ei olisi hankittu laisinkaan. Vai ajatteletko säästösyistä seuraavasti, ovea ei tarvitse avata, jos se on aina valmiiksi avoinna.

Eroa. Ota joku joka ei tee niin. Tai sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Älä kiinnitä huomiota mutta omaksi piristykseksi voit joskus hutiloida jonkin asuan kanssa joka harmittaa häntä. Näitä voisivat olla esim. : parkkeeraa auto vähän vinoon, laita joitain hänen päivittäistavaroitaan vaikeammin löydettäväksi, unohda tuoda kaupasta jotain tärkeää.

Nöin. Ja esitä tyhmää sen jälkeen. Tai draamakohtaus, missä itket ja syyttelet toista dramaattisesti. Ja loukkaannut viikoksi. Teet noita vuorotellen. Ja sitten alat itse kaasuvalottamaan toista. 

--> saat hänet tuntemaan samaa, mitä sinä olet tuntenut. Ja ajettua hänet pois parisuhteesta -- lottovoitto!!!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä kiinnitä huomiota mutta omaksi piristykseksi voit joskus hutiloida jonkin asuan kanssa joka harmittaa häntä. Näitä voisivat olla esim. : parkkeeraa auto vähän vinoon, laita joitain hänen päivittäistavaroitaan vaikeammin löydettäväksi, unohda tuoda kaupasta jotain tärkeää.

 

Nöin. Ja esitä tyhmää sen jälkeen. Tai draamakohtaus, missä itket ja syyttelet toista dramaattisesti. Ja loukkaannut viikoksi. Teet noita vuorotellen. Ja sitten alat itse kaasuvalottamaan toista. 

--> saat hänet tuntemaan samaa, mitä sinä olet tuntenut. Ja ajettua hänet pois parisuhteesta -- lottovoitto!!!!!

Eri

Tämä kommentti kuvaa sitä suhtautumista, joka on tavallista lievässä kärsimyksessä. Lievä kärsimys on hyvä mahdollisuus opetella suhtautumaan kärsimykseen oikein. Tuo suhtautumistapa ei nimittäin auta silloin, kun kyseessä on voimakas tai sietämätön kärsimys. Kärsimystä on kuitenkin todennäköisesti odotettavissa, joten kannattaa opetella suhtautumaan siihen oikein. Olen kuullut, että on onnekasta kärsiä elämän aikana, koska kärsiminen kuoleman jälkeen on pahempi vaihtoehto.