Onko musiikkimakusi kehittynyt ikääntyessäsi?

Olen teini-ikäisestä asti pitänyt rockista ja klassisesta.  Maku pysynyt samana. Nyt vanhempana olen huomannut, että jotkin suomi-iskelmät joille ennen nauroin , ovatkin ihan klassikoita omassa lajissaan. 

En kestä puhkisoitettuja ollenkaan.

Musiikki maku on syventynyt. Teininä kuuntelin lähinnä heviä ja rokkia, parikymppisenä tuli mukaan pintapuolisesti jazzia, progea ja elektronista. Nykyään kuuntelen noita kaikkia, mutta en pelkästään niitä paria tunnetuinta levyä vaan haastavampaakin ja vähemmän tunnettua tavaraa. Jazz etenkin on lahja joka antaa antamistaan. 

Ei ole kehittynyt oikeastaan ollenkaan siitä kun olin 18. -m42-

Itselläni on tullut klassinen musiikki kuunteluun uutena asiana, eli lähinnä entisten suosikkien rinnalle. Kuuntelen aika paljon radiosta sitä. Kevyestä musiikista eniten kuuntelen 1970-1990-lukujen musiikkia. Nykyistä kevyttä musiikkia seuraan aika paljon telkkarin ohjelmista, esim. Vain elämää, Umk, Melodifestivalen.

Ap

1. Jännää, voisin kuvailla minunkin musiikkimakuni olevan juurikin rokkia (sieltä rajummasta päästä mielellään, AC/DC oiva esimerkki) ja klassinen musiikki, jota olen kuunnellut ihan nuoruudestani lähtien luontevasti ihan punkinkin rinnalla silloin. 

Kaikki misiikkimaun komponentit olivat 15v kasassa. Syventämistä on tietysti tapahtunut.

Nuorena kuuntelin vain punkkia, heviä ja rockia, nykyään kuuntelen enemmän poppia.

Mun musiikkimaku on muuttunut moneen kertaan elämäni aikana. Harvassa on genret joita en olisi kuunnellut vapaaehtoisesti. Musiikkimakuni on erittäin laaja ja elää mielialojen mukaan.

33v

Joskus 25v aloin kuuntelemaan vähitellen klassista, oopperoita, barakkia yms. Jos NigtWish tai joku nuoruuden suosikki tekee keikan käyn kyllä katsomassa. Mutta muuten populaarimusiikki on jäänyt. Se vain tuntuu niin useinmiten tylsältä ja heilkolta klasarin rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Joskus 25v aloin kuuntelemaan vähitellen klassista, oopperoita, barakkia yms. Jos NigtWish tai joku nuoruuden suosikki tekee keikan käyn kyllä katsomassa. Mutta muuten populaarimusiikki on jäänyt. Se vain tuntuu niin useinmiten tylsältä ja heilkolta klasarin rinnalla.

 

Lisään vielä mistä olen salaa ylpeä. Kiinnostukseni heräsi sisäsyntyisesti kun kuuntelin vaihtelun vuoksi Radio Yle 1. Samoin heräsi kiinnostus korkeakulttuuriin muutenkin. Ei sen takia että olisin halunnut seurata muotia tai korottaa sosiaalista asemaani vaan koska löysin sen sisällön valtavan rikkauden.

Muuttunut, kehittynyt, parantunut? Kaikkea tätä, varmaan. Nuoruuden suosikkeja ei ole tarvinnut punastella, mutta onhan siihen rinnalle tullut valtavasti muuta. Klassinen ihan systemaattisesti. Etno, erityisesti afrobiitti. Myös vanhempi. Jazz. Ja sitten 50-70-luvun suomalainen. Virta, Laila Kinnunen, Carola, Agit Prop, Pihasoittajat...

Elämä on aika lyhyt, ja upeaa musiikkia on tehty paljon.