Olenkohan ainoa keskituloinen tai hieman sen yli tienaava mies Suomessa joka ei ole koskaan käynyt treffeillä?

Miten palkka, työpaikka ja amk-tutkinto liittyy treffeillä käymiseen tai käymättömyyteen?

MIksi et ole ollut treffeillä? Montako sellaista naista olet kohdannut elämäsi aikana, jonka kanssa olisit halunnut mennä treffeille? Oletko koskaan etsinyt tai ajatellut etsiä treffiseuraa? Miksi et?

Vierailija kirjoitti:

Miten palkka, työpaikka ja amk-tutkinto liittyy treffeillä käymiseen tai käymättömyyteen?

Jos on ollut niin kiire tai kova työ saada se tutkinto ja riittävän hyväpakkainen työ, että ei ole ehtinyt miettiä treffejä. Valintoja elämässä. 

Et ole. Entä sitten? 

Miksi olet laiminlyönyt tätä ulottuvuutta elämässäsi? Oletko sosiaalisesti ahdistunut? Aseksuaali? 

Tiedän yhden yli 50v. DI-miehen, joka ei koskaan ollut treffeillä vaikka rahaa on paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihan suomalainen normimies. Ei sitä nyt mennä treffeille naisen kanssa, kun voi joutua tarjoamaan. Kahvi ja panini 14 eur. Kyllä se emäntä pitää saada ihan ilmatteeks tai huoltoasemaketjun kahvikupposen hinnalla. 

 

Minä kyllä tarjoilen mielelläni ja kaveriporukoiden baari-illoissa joskus on tarjoiltu kilpaa toisillemme. 

Eihän sitä voi huonommaksi jäädä kuin kaveri. Mutta kuten monesti tällä ikää niin kaverit on hajaantuneita ympäri Suomea. Osa perheellisiä ja perheellisten kiireet. Osalla jo muksut muuttaneet poiskin. 

Jos kerran tai pari vuodessa näemme niin sekin on aika hyvä. 

Nuorempien perheettömien kanssa en oikein tule toimeen. 25-30 vuotiaat erityisesti miehet on melko huumorintajuttomia tosikkoja jotka ottavat itsensä hirveän vakavasti.

ap

&nb

41-vuotias voi olla jo sillä hilkulla, että on nykyisenlaisen treffikulttuurin kasvatteja mutta ainakaan varhaisempana aikana treffikulttuuri oli marginaalia. Koska nuoret ylipäätään olivat liikkeellä ja aina "ulkona" enemmän ja tapasivat toisiaan. Mielestäni sitä ei voi sanoa treffikulttuuriksi jos sellaisen pohjalta pariuduttiin.

Et ole :D
n. 5 000 eur/kk enkä ole koskaan käynyt treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se tuloista kiinni ole ellet sitten oikeasti etsiydy golddiggereiden seuraan ja leveile rahoilla.

Ihan kuin gold diggereitä kiinnostaisi keskituloinen amk-insinööri.

Ei puolison löytämiseen tarvita pakosti mitään "treffejä". Minäkin olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta yhdessä, pian on 22. hääpäivä, eikä käyty treffeillä. Puhuttiin puhelimessa noin 3-4kk ja siitä päivästä lähtien kun mies tuli ensimmäisen kerran käymään minun luonani 170km päässä omasta kotoaan, aloimme seurustella. Kun muutin samalle paikkakunnalle hänen kanssaan, eli muutettiin yhteen, mentiin naimisiinkin. Kyllähän me joskus käytiin elokuvissa tai syömässä jossain, mutta nehän ei ole varsinaisesti mitään treffejä kun ollaan jo yhdessä.

En minäkään ole siis koskaan ollut varsinaisilla treffeillä nuorenakaan. Ei minua ole koskaan kukaan pyytänyt treffeille. Silti oli nuorenakin pitkä parisuhde, ennen tätä nykyistä.

N51

Vierailija kirjoitti:

MIksi et ole ollut treffeillä? Montako sellaista naista olet kohdannut elämäsi aikana, jonka kanssa olisit halunnut mennä treffeille? Oletko koskaan etsinyt tai ajatellut etsiä treffiseuraa? Miksi et?

Alkuun ei kannata olla valikoiva. Tapaile muutamia jos vain mahdollista. samalla vastakkainen sukupuoli tulee tutuksi, ja yhteydenpito hioutuu ja muodostuu luonnolliseksi. Ja eihän sitä tiedä jos ensivaikutelma ei vastaakaan todellisuutta ja kohde onkin täyttä timanttia.

Vierailija kirjoitti:

Ei puolison löytämiseen tarvita pakosti mitään "treffejä". Minäkin olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta yhdessä, pian on 22. hääpäivä, eikä käyty treffeillä. Puhuttiin puhelimessa noin 3-4kk ja siitä päivästä lähtien kun mies tuli ensimmäisen kerran käymään minun luonani 170km päässä omasta kotoaan, aloimme seurustella. Kun muutin samalle paikkakunnalle hänen kanssaan, eli muutettiin yhteen, mentiin naimisiinkin. Kyllähän me joskus käytiin elokuvissa tai syömässä jossain, mutta nehän ei ole varsinaisesti mitään treffejä kun ollaan jo yhdessä.

 

En minäkään ole siis koskaan ollut varsinaisilla treffeillä nuorenakaan. Ei minua ole koskaan kukaan pyytänyt treffeille. Silti oli nuorenakin pitkä parisuhde, ennen tätä nykyistä.

 

N51

Sinun nuoruudessasi vielä oli nuorten ihmisten suurin päämäärä se naimisiin meneminen. Minun ikäluokassani naimisissa oleminen on jo suht outoa ja vierasta maailmaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi et ole ollut treffeillä? Montako sellaista naista olet kohdannut elämäsi aikana, jonka kanssa olisit halunnut mennä treffeille? Oletko koskaan etsinyt tai ajatellut etsiä treffiseuraa? Miksi et?

Alkuun ei kannata olla valikoiva. Tapaile muutamia jos vain mahdollista. samalla vastakkainen sukupuoli tulee tutuksi, ja yhteydenpito hioutuu ja muodostuu luonnolliseksi. Ja eihän sitä tiedä jos ensivaikutelma ei vastaakaan todellisuutta ja kohde onkin täyttä timanttia.

Vaikka inhoankin tätä ajatusta, allekirjoitan sen.
Totuus on, että on tärkeää päästä "pelissä" alkuun mahdollisimman nuorena. +-20v naisille yksi isoimmista asioista on itsevarmuus ja miehen rento meno. Pokauskokemus auttaa. Naiset eivät ole niin yksilöllisä kuin kuvitelevat olevansa. Samat rutiinit menevät läpi jos mies vain miellyttää, ja osaa säädellä etenemistahtia koska siirrytään lähemmäs käsivarsikoskettelemaan.
Sitten 30v prioriteetit muuttuvat, ja rauhallisempien miesten mahdollisuudet paranevat. Mitä kylläkin tarvitaan, on jämeryys ja miehekkyys. Tässä vaiheessa täyskokematon mies on se joka ottaa minkä saa, ja päätyy työjuhdaksi.
 

Voisi kuvitella, että myöskään ei joku tyyppiä Timo Räty.

Itse olen amk-koulutettu nainen, omaisuutta ihan mukavasti ja en ole ikinä käynyt treffeillä. Kelpaamattomuuteni tehtiin minulle selväksi, jo ennen kuin ehdin alkaa edes haaveilemaan. Nekrofilia ei nappaa ja on laitonta, joten se siitä tason laskusta. Ei kiitos myöskään maksulliselle seuralle, niin alas en aio vajota.

On itse asiassa aivan normaalia, että monia miehiä ei naiset kiinnosta sen vertaa että etenisi kenenkään kanssa treffeille. Pelimiehet jakaa peliohjeitaan, mutta ei ne toimi miehillä, joita ei naiset ylipäänsä kiinnosta niin paljon. On miehiä, jotka toimii kuin naiset eli "jos riittävän hyvä tulis riittävän helposti juuri minulle tarjolle, niin voin harkita". Ei niitä sitten ole tullut. 

Amerikasta rantautuneen treffkulttuurin noudattaminen ei ole mikään mittari tai välttämättömyys. 

Et ole menettänyt mitään. Treffailu itsessään on ihan helvetin tylsää ajanhukkaa.

Mites muuten naiset sun elämässä? Oletko seurustellut ilman treffailua? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen amk-koulutettu nainen, omaisuutta ihan mukavasti ja en ole ikinä käynyt treffeillä. Kelpaamattomuuteni tehtiin minulle selväksi, jo ennen kuin ehdin alkaa edes haaveilemaan. Nekrofilia ei nappaa ja on laitonta, joten se siitä tason laskusta. Ei kiitos myöskään maksulliselle seuralle, niin alas en aio vajota.

 

Näyttää että kohdallesi on sattunut joku tolvana, mutta siitä ei kannata lannistua.

Vierailija kirjoitti:

Amerikasta rantautuneen treffkulttuurin noudattaminen ei ole mikään mittari tai välttämättömyys. 

Pariutumista pyritään tottakai kaupallistamaan niin pitkälle kuin mahdollista. Mutta olen ymmärtänyt että treffimarkkinoilla on myös puhtaan ei-kaupallisia toimijoita ja tapahtumia.

Itseäni ei treffimarkkinat niissäkään tapauksissa kiinnosta. Ihmisissä ei sinänsä mitään vikaa mutta järjestely vaikuttaa niin keinotekoiselta. Kuin jossakin uskonnollisessa yhteisössä.