Uusperhe, APUAA

Uusperhe & ihan uutena tämmösessä tilanteessa.

- Miten ootte toiminut, jos vanhemmat lapset ei tule toimeen yksittäisen lapsen kanssa? Kyseinen lapsi ei ole toiminnallaan vaikuttanut asiaan, mutta jää tosi tympeästi ulkopuolelle/saa kumppanin lapsilta eri kohtelua kuin muut ns minun lapsistani.

- Kumppanin yksi lapsista on musta mustasukkainen ja todella kiintynyt. Siis todella. Omat Bio lapseni eivät jaksa hänen huomio-kilpailuaan & välillä huomaan itsekin turhautuvani, kun en saa hetkeäkään rauhaa (keskustelusta nuoren kanssa ei hyötyä) Miten vetää rajat olematta kusipää? Kyseessä kuitenkin teini.

Ihana tietenkin, miten hyvin on otettu vastaan ja kuinka olen osa perhettä. Huomaan kuitenkin, että tilanne vaikuttaa muihin lapsiin, parisuhteeseen ja omaan jaksamiseeni.

Muutenkin uusi tilanne, normaalisti olen tottunut siihen että iltaisin on omaa aikaa lasten nukkuessa. Omat lapset menee ajoissa nukkuun, toisen taasen ei. Eikä tämäkään ole niinkään ongelma, vaan se että keskustelu/ohjaus ymsv ei tunnu auttavan nuorta, joten hän kaipaisi läsnäoloa ja huomiota myös keskellä yötä. Esim jos meillä olisi lapsivapaa, tämä yksi vanhemmista laittaa läpiyön viestiä ja suuttuu jos emme hae häntä pois toiselta vanhemmalta/jos en viestittele hänen kanssaan tai muuta. Esimerkiksi nyt uv, hän pelkäsi raketteja ja haki tukea - sai tukea, mutta pomppi 03 asti yöllä kokoajan millon milläkin verukkeella meidän huoneessa, koska halusi hengata minun kanssa. Nyt kun tulimme pariksi päiväksi omalle asunnollemme, hän on laitellut koko päivän viestiä ja lukemattomia kertoja sanonut ikävöivänsä ja muuta. Tietenkin annan rakkautta ja kuuntelen, tuen ja autan, mutta huomaan olevani tosi kuormittunut kun en saa esim oman kumppanin kanssa edes yhtä puhelua rauhassa puhua ilman hänen keskeyttämistään tai keskustelusta huolimatta katsoa elokuvaa omien lasten nukkuessa - koska viestiä tulee kokoajan perään.

En halua kenellekään lapsista sellaista oloa, että tuntevat tulleensa torjutuksi. En vaan kuitenkaan oikeasti jaksa hyppiä yhden lapsen pillin mukaan, jonka huoltaja en edes ole. Jos jotain merkitystä, niin toisen osapuolen lapset on tottunut aikalailla siihen, että saavat mitä haluavat ja säännöt on hyvin olemattomia. Oma kumppani ihan myöntää virheensä tässä kohtaa, eikä se onneksi mun ongelma just nyt olekaan, koska mulla menee omien lasten kanssa kivasti ja toimii arkisetkin asiat. En vaan usko, että haluan muuttaa esimerkiksi yhteen, ennen kuin hänen lapsensa huolehtivat edes omat sotkunsa ja osaavat nukkua järkevään aikaan 😅😅

Miten saan esiteinille taottua päähän, että omat lapseni ovat mun vastuulla (olen heistä yksin vastuussa) ja hänelle voin olla turvallinen aikuinen, mutta hänellä on äiti ja isä jotka hänen asioitaan hoitaa? Nuori itse ei kelpuuta ketään muuta kuin minut, joka samalla on ihanaa että olen toiselle rakas, mutta samaan aikaan mua oikeasti alkaa ihan vituttamaan kun en saa rauhassa käydä edes suihkussa (alle kouluikäiset omat lapset antaa sentään edes paskalle mennä yksin). 


Tosi ristiriitainen olo, koska oon yksinkertaisesti niin loppu ja voimavarat nolla.