Auraaja ei tullut

Auraaja ei tullut

Yö satoi kaiken umpeen,
tiet, pihat ja ajatukset.
Aamu heräsi valkoiseen hiljaisuuteen,
sellaiseen joka ei kysy lupaa.

Auraaja ei tullut.

Tie jäi pehmeäksi lupaukseksi,
jäljet katkesivat alkuunsa,
ja maailma hidasti hengitystään.

Askeleet upposivat lumeen,
pölisevään, puhtaaseen,
kuin maa olisi halunnut sanoa:
odota hetki.

Katot kumartuivat painon alla,
puut seisoivat kärsivällisinä,
ja kaukaiset äänet
hukkuivat hiutaleisiin.

Auraaja ei tullut,
mutta päivä tuli silti.
Se opetti, että joskus
eteenpäin pääsee vain pysähtymällä.