Alentuneesti syyntaikeinen

Koska syyntakeinen ja syyntakeeton ovat toistensa vastakohtia, on alentuneesti syyntakeinen jotain siltä väliltä. Kysymys kuuluu; onko henkilö alentuneesti syyntakeinen, jos rikoksen motiivina on ollut pitkäaikainen pelko/vaino jolloin rikoksen tehnyt henkilö oli todellisuudessa se alkuperäinen uhri jonka motiivina rikoksen tekemiseen on ollut epätoivoinen halu saada kärsimyksensä loppumaan. Vai onko kyseinen henkilö sittenkin syyntakeinen, kun kuitenkin tietoisesti rikokseen syyllistyi, vaikka todellisuudessa olikin itse alkuperäinen uhri. 

Voiko joku fiksumpi kertoa, että miten se alentuneesti syyntakeinen loppujen lopuksi määritellään, koska terminä alentuunesti "täyttä ymmärrystä vailla" viittaa psykologisiin häiriöihin, vaikka takeeton "ymmärrystä vailla" itsessään on mielenterveyden häiriön aikana suoritettu rikos. 

Itse haluan sanoa, että mainitsemassani esimerkissä henkilö oli alentuneesti syyntakeinen, vaikka tietoisesti rikoksen tekikin.