Mihin asiaan olet tyytyväinen, mihin joku muu ei välttämättä olisi?

Siihen, että ei ole asuntolainaa maksettavana, joka mahdollsitaa sen, että voin työttömyyden mahdollisesti taas iskiessä päälle heti kun nykyinen pätkäni päättyy harkita "taas" muuttavani töiden perässä vapaammin. - Totta kai olisi ollut mukavaa jos hyvä koulutukseni tai vuosien saatosssa hankkimani kokemus tai ne molemmat yhdessä olisivat mahdollsitaneet vakituisen työpaikan (, jossa vosiin hyödyntää niin hankkimaani kokemusta kuin muodollsita koulutustani), mutta ainakaan toistasieksi se ei ole osaltani toteutunut (ikää minulla on noin 50 vuotta).  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheen.  Karsea juoppo ja 20 vuotta vanhempi kuin minä.

Moni ei kattelis. 

 

Miten tämä on mahdollista? :D

Kun en oo yhtään sen parempi. Olen kuitenkin tyytyväinen, että on ylipäänsä mies.  Ihan kiva se on ja rahakas.

Vierailija kirjoitti:

Siihen, ettei lunta ole

Itse liikuntarajoitteisena on siunaus minulle että lunta ei ole.

Siihen että olen suht lyhyt. Siihen, että olen paljon ilman kummoista tekemistä. Siihen, että autoni ei ole kovin uusi ja siihen, että wn ole kovin vaikutusvaltainen

Tässä voisi olla kaikille sopiva säätila: Aurinko paistaa mutta sataa lunta, vettä ja räntää. Pakkasta on mutta lämpötila pysyttelee hellelukemissa.
 

Etten ole opiskellut ammattia ja syynä se, kun en kuitenkaan pääsisi töihin, vaikka olisi ammatti

Sinkkuteen. Kaverit kertoo kuinka heidän poikia haluaa lapsia mutta ei ikinä pese lakanoita. Ei käy kateeksi.

Siihen että tein akryyleillä abstraktin töherryksen joka näyttää siltä kuin pölyhuisku palaisi.

Tradenomin koulutukseen. Pääsin pian valmistumiseni jälkeen koulutustani vastaavaan työhön, johon olen enemmän, kuin tyytyväinen.

Liikkumiseen.

Olin niin heikossa kunnossa, että joka paikassa tuntui olevan ylämäkiä, en jaksanut nousta portaita. Onneksi toivuin. 

Siihen, että osaan nyt kävellä. Ja puhua. Uudelleen opettelu vaati kovaa työtä, hikeä ja kyyneleitä. Aivotapahtumien jälkeen en osannut enää kumpaakaan lainkaan. Olin aina pitänyt kumpaakin itsestäänselvyyksinä, kunnes ihan puskista ne sitten joksikin ajaksi menetin.