Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun suutuin 4v:lle aamulla!
24.04.2007 |
Poikani 4v on ollut syntymästään saakka vaativa tapaus. Vauvana protestoi kovalla itkulla jos esim. yritin jättää yksin leikkimään. Ikinä ei ollut vaunuissa hereillä, sai aina raivarit.
Nykyisin taistelemme päivittäin ainakin illalla pesemisestä ja aamulla hoitoon lähdöstä. Kerron nyt tästä aamusta:
Poika heräsi vähän ennen kahdeksan itsekseen. Olin laittanut päivävaatteet valmiiksi jo illalla ja pyysin varmaan kolmesti, että hän pukisi ne. Sen jälkeen oli aamupuuro, taas varmaan 5 kertaa pyyysin syömään reippaasti. Sitten varttia vaille yhdeksän piti ruveta pukemaan ulkovaatteita, mutta tässä kohtaa poika veti ranttaliksi. Juoksi ympäriinsä eikä pukenut. Koska alkoi jo olla kiire menetin maltini ja aloin huutaa. Nappasin pojan kiinni ja puin väkisin kun poika huusi ja kiljui. Hoitomatka sitten tehtiin puolijuoksua, poika vieläkin itkeä tuhersi ja minä itse olin vihainen ennen kaikkea itselleni.
En tajua miten jaksaisin joka päivä taistella samat taistelut ja lisäksi vielä pari ennakoimatonta taistelua päälle. Eilen esim. poika ei olisi halunnut lähteä kauppaan, pakko kun ei ollut ruokaa ja tuon ikäinen ei voi jäädä yksin kotiin.
Harmittaa kun joutuu jatkuvasti kieltämään ja komentamaan. Yritän aina puhua kauniisti, olla kärsivällinen ja toistaa samoja kieltoja ja sääntöjä mahdollisimman monta kertaa. Mutta silti joskus väsyn ja alan vain huutaa kun tuntuu, ettei normaalipuhe mene perille.
Ja tosiaan lapsi on rakas ja meillä on paljon hyviäkin hetkiä, tämä vääntö vaan saa minut väsymään. Kaikki vinkit otetaan kiitollisena vastaan.
Kommentit (3)
mutta jos vien vaikka hoitoon välillä puoli kahdeksaksi en millään raaskisi herättää lasta kuin puoli seitsemältä. Lapsi siis syö aamupalan aina kotona meidän kanssa, ei hoidossa.
Tänäänkin siis olisi pitänyt aloittaa ulkovaatteiden pukeminen aikaisemmin, mutta hellyin ja annoin lapsen leikkiä välillä.
Luulen, että kaikkein eniten minua väsyttää tieto siitä, että näitä taisteluja joutuu käymään päivittäin. Eli tänäänkin voin olla varma, että joku asia iltapäivällä / illalla aiheuttaa vääntöä : kotiinlähtö hoidosta, syöminen, telkkarin katselu, nukkumaanmeno tai sitten useampikin...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai se jossain vaiheessa menee hetkeksi ohi, ennen kuin murkkuikä alkaa ;).
jonka kanssa tuntuu, että mikään muu kuin uhkailu ei toimi. Hirveän paljon kiinnitän huomiota kehumiseen ja hellittelyyn, sitä meillä riittää. Mutta jos jotain on saatava tehdyksi, se pitää tehdä kovalla auktoriteetilla. Huoh. Rasittavaa aina olla pahis. Toivon, että iän mukana tilanne helpottuu.
Yhden neuvon voin tietty antaa: Yritän ottaa aina riittävästi aikaa pukemisiin ja lähtemisiin, koska jos on kiire, minä olen kiukkuinen ja poika pistää todennäköisemmin vaan kovemmin vastaan.